Nyt oli pitkästä aikaa Jälkiviisaiden pakka sekaisin kuin käkikello eikä siihen pienimpänä syynä ollut Karvalan kiihtyminen alusta lähtien. Kaapelilaiva NewNew Polar Bearin ankkuri näytti olevan tarttunut nyt Saarikiven nilkkaan, sillä niin fuksilta mies näytti TV ruudussa. Toisaalta tuntui, että koukkuun oli tarttunut myös presidenttiehdokas Aaltola, koska hän sai raadilta sellaista höykytystä, jonka voi saada vain pohjanmaalaisen koulun pihalla, kun naisopettajalta aikoinaan vedettiin pihalla housut nilkkoihin, josta poikajoukko sai viikon perunateatteria huomisen makkarakeiton aikaan saamiseksi. Erola näytti erityisesti nauttivan siitä, että yliopistomies Janne takelteli, kun Venäjää syytettiin kaapelirytäkästä. Hän suurvalojen kannattajana fuksimiehenä oli varma, että Biden passittaa republikaanien kiväärimiehet Gazan alueelle Israelin avuksi. Gaza sai Karvalan pommaamaan ylös tuoliltaan ja hakemaan vettä kuivaan kurkkuunsa, koska tarvitsi sitä kirkkaan äänen saamiseen palestiinalaisten aseman puhdistamiseen. Palestiinalaisten maaton kanssa, joka on kärvistellyt terroristien puristuksessa 1948 Oslon sopimuksesta lähtien on heittelehtinyt pitkin länsirantaa sinne tänne. Nyt kansa ansaitsee oman maan riippumatta siitä, mistä koukku Suomenlahden pohjaan on iskeytynyt, kunhan ei alkulähde ole suomalisista lähtöisin. Karvala ei malttanut jättää Aaltolaa rauhaan, vaan jyskytti Aaltolan alokasmaisuuden pintaan kokemattomuuspiikeillä niin, että nahka punotti ja piti miehen suuruudenhulluuspäissään muita ehdokkaita kohtaan antamia lausuntoja niin vakavina, että vaarana on, ettei ketään nykyisistä ehdokkaista valita. Ehkä tämä onkin kaapelijupakan tarkoitus.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti