Ylen Kulttuuricocktail oli yhtä paljon kiinnostunut Spede Pasanen elokuvasta kuin keskustelusta tuntemattoman henkilön kanssa internetissä. Selvästi oli nähtävissä, että kulttuuri-ihmiset eivät ole vielä ehtineet vuosikausien opiskeluistaan ja hioutumisestaan huolimatta kohota Speden korostetun fennofilan tasolle. Jotta kulttuuri-ihmiset pääsisivät tähän olotilaan, nimenomaan olotilaan, heidän on tehtävä tavanomaiset perisuomalaisuuteen liittyvät rituaalit kuten kossupullon lumihankeen kätkeminen, saunan takana tappeleminen, naapurin miehen järveen heittäminen ja tämän jälkeinen vaimon kopelointi, perheensä lumikankeen ajaminen ja lopuksi vallesmannin kanssa tappeleminen poliisiautossa. Vasta nämä urotyöt tehtyään hän saa koepaikan metsän siimeksen pontikkatingissä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti