Tuntuu, ettei Helsingin kaupungin ict:stä vastaavan virkaan nimitetty ollut mikään löytö. Sama voi koskea laajemminkin kaupungin johtoporukkaa. Kun 32 miljoona euroa on kadonnut jälkeään jättämättä, voidaan puhua jo hallinnollisesta taikuudesta. Asian tekee pahemmaksi se, että vaikka seitsemän rohkeaa miestä palkattaisiin penkomaan tapausta, niin asia hukkuisi kaupungin byrokratiaan. Jossain määrin on ymmärrettävää, että kaupungin 5 miljardin budjetin muutaman tonnin avustussumma seuratoiminnalle jää pennin päälle erittelemättä, mutta kymmenien miljoonien euro erien tuhlaus tyhjään osittaa johdon piittaamattomuutta tai epäpätevyyttä. Olisiko poliittisilla nimityksillä mitään tekemistä asia kanssa?
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti