Jom Kippur-sodassa 1973 Syyria ja Egypti hyökkäsivät Israeliin. Näistä ajoista lähtien sillä alueella on ollut aina menossa välillä laimea ja välillä kiihtynyt yhteenottotilanne tai aseiden kalisteluvaihe. Tuntuu kuin alue olisi luotu Välimeren pohjukkaan paratiisiksi verhoilluksi ase- ja sotajoukkovarastoksi. Edes siitä ei olla yhtä mieltä, mistä pohjimmiltaan alueen sotaisuudesta on kyse. Piitäsikö esittää Ahtisaaren kysymys riitapukareille heti neuvottelujen aluksi. ”Olemmeko yhtä miltä, että tuossa on auto”? Oslon sopimuksen kahden valtion malli lähti pilautumaan heti, kun israelilaiset alkoivat asuttaa Länsirantaa siirtokunnilla. On selvä, ettei tämän jälkeen voida enää puhua mistään palestiinalaisvaltiosta Länsirannalla.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti