Jos ei ole aiemmin tiennyt, millainen on erilaisten poliittisten puumerkkien viitoittama ja kypsyttämä syntynyt hallinto-organisaatio, kannattaa perehtyä hallituksen uuteen sotehäkkyrään. Tämä turhien puuhien baletin mukaan maamme viisimiljoonainen väestö tarvitsee 21 alueellista sotekeskusta. Ensimmäisenä tulee mieleen, kuinka niin syvälle pääministerin toistoautomaatioon on mennyt perille sen toistaminen, että maamme velkaantuu ... lapsemme joutuvat maksamaan jne... Toisena tulee mieleen kysymys, kuinka omavaraisia hoidollisesti keskukset voivat olla, koska vaativan hoidon osaaminen ei välttämättä riitä jokaiseen alueyksikköön. Todennäköisesti käytännön kokemukset osittavat pian, että vierekkäiset alueet alkavat keskittää vaativaa hoito sille yksikölle, jolla on sopivimmat resurssit huolehtia näitä tapauksia. Toivottavasti tällaista luonnollista evoluutio tapahtuu. Mutta toinen versio evoluutiosta, itsesuojelun evoluutio saattaa vetää toiseen suuntaan eli haalia resurssit lähelle omaan käyttöön.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti