Jos ei ole aiemmin tiennyt, millainen on erilaisten poliittisten puumerkkien viitoittama ja kypsyttämä syntynyt hallinto-organisaatio, kannattaa perehtyä hallituksen uuteen sotehäkkyrään. Tämä turhien puuhien baletin mukaan maamme viisimiljoonainen väestö tarvitsee 21 alueellista sotekeskusta. Ensimmäisenä tulee mieleen, kuinka niin syvälle pääministerin toistoautomaatioon on mennyt perille sen toistaminen, että maamme velkaantuu ... lapsemme joutuvat maksamaan jne... Toisena tulee mieleen kysymys, kuinka omavaraisia hoidollisesti keskukset voivat olla, koska vaativan hoidon osaaminen ei välttämättä riitä jokaiseen alueyksikköön. Todennäköisesti käytännön kokemukset osittavat pian, että vierekkäiset alueet alkavat keskittää vaativaa hoito sille yksikölle, jolla on sopivimmat resurssit huolehtia näitä tapauksia. Toivottavasti tällaista luonnollista evoluutio tapahtuu. Mutta toinen versio evoluutiosta, itsesuojelun evoluutio saattaa vetää toiseen suuntaan eli haalia resurssit lähelle omaan käyttöön.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti