Nimityspullia leivotaan jatkuvasti ja niitä tipahtelee mehevinä uunista luonnontieteellisellä varmuudella. Poliittiset virkanimitykset koeteen Kokoomuksessa kerta kaikkiaan niin tärkeiksi, että nimityspätsin on palettava yötä päivää, ettei vain mikään avautuva tai avoin paikka livahda puoluepomojen ohi. Näille poliittisia sotureita nimittäville voidaan esittää kaksi kysymystä. Luulevatko he nimitettävän poliittisen soturin palvelevan puoleen etua tulevassa virantoimituksessaan? Jos vastaus on ei, miksi poliittisia lehmänkauppoja tehdään. Toiseksi, jos he eivät odota soturilta palveluja, miksei valita pätevintä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti