Eduskunnan eilisisellä kyselytunnilla Orpo istui haudankaivajan ilmeillä hänen vuoronsa tultua vastata opiskelijoiden kasvavan laina taakkaan. Päätalon saattoi kirjoissaan kuvailla vedenkevennys matkaansa saunaan taakse pari sivua. Orpo pani paremmaksi aloittaen vastauksensa lainakysymyksen horisontin takaa innovaatiopolitiikasta, uusien kaivosten avaamisen tuovista arvomalmeista, kalastuksen elpymisestä metsälammilla ja päätyen jokaisen kunnostaan huolehtimisen tärkeyteen kahdeksan tuntisen työnpäivän jaksamisen turvaamiseksi. Vasemmistoliiton edustaja toistaessa kysymyksen ja pyytäen nimenomaan Orpoa vastaamaan siihen, mies jökötti paikallaan kuin jänis puskassa pakottaen tiheäsanaisen Mykkäsen vasamaan kysymykseen. Hän aloittikin tutulla virrellä ”Me panemme maan asiat kuntoon, ettei jälkipolvet joudu maksamaan meidän kymmenien miljardien velkaa. Tämä vaatii, että kaikesta leikataan. Talouden kuntaan saattamien hyödyntää myös opiskelijoita”. Tähän salista kuului ”milloin” ? Oppositio parku vastaan sanoen, ettei hyvätuloisilta leikata mitään. ”Päinvastoin heille suunnataan veron kevennyksiä”. Tähän hallituksen ministeriaitoissa kuuluin karjuntaa, että hyvätuloisten veronkevennykset motivoivat rikkaita tulemaan vielä rikkaimmaksi ja tätä kautta bruttokansantuote kasva. Karjuja lisäsi vielä lähes mumisten, että kyllä sieltä pöydältä putoilee murusia köyhillekin, on se niin monta kertaa nähty.
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti