Eduskunnan eilisisellä kyselytunnilla Orpo istui haudankaivajan ilmeillä hänen vuoronsa tultua vastata opiskelijoiden kasvavan laina taakkaan. Päätalon saattoi kirjoissaan kuvailla vedenkevennys matkaansa saunaan taakse pari sivua. Orpo pani paremmaksi aloittaen vastauksensa lainakysymyksen horisontin takaa innovaatiopolitiikasta, uusien kaivosten avaamisen tuovista arvomalmeista, kalastuksen elpymisestä metsälammilla ja päätyen jokaisen kunnostaan huolehtimisen tärkeyteen kahdeksan tuntisen työnpäivän jaksamisen turvaamiseksi. Vasemmistoliiton edustaja toistaessa kysymyksen ja pyytäen nimenomaan Orpoa vastaamaan siihen, mies jökötti paikallaan kuin jänis puskassa pakottaen tiheäsanaisen Mykkäsen vasamaan kysymykseen. Hän aloittikin tutulla virrellä ”Me panemme maan asiat kuntoon, ettei jälkipolvet joudu maksamaan meidän kymmenien miljardien velkaa. Tämä vaatii, että kaikesta leikataan. Talouden kuntaan saattamien hyödyntää myös opiskelijoita”. Tähän salista kuului ”milloin” ? Oppositio parku vastaan sanoen, ettei hyvätuloisilta leikata mitään. ”Päinvastoin heille suunnataan veron kevennyksiä”. Tähän hallituksen ministeriaitoissa kuuluin karjuntaa, että hyvätuloisten veronkevennykset motivoivat rikkaita tulemaan vielä rikkaimmaksi ja tätä kautta bruttokansantuote kasva. Karjuja lisäsi vielä lähes mumisten, että kyllä sieltä pöydältä putoilee murusia köyhillekin, on se niin monta kertaa nähty.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti