Politiikkakamina käy kuuman kuin sulaton kita. Poliitikkojen ja asiantuntijoiden
loitsut sinkoivat ilmaan mustina kekäleinä. Nordea pitää Suomea toivottamana tapauksena
ja samassa yhteydessä Paavo Lipponen syyttää pankkia luottoluokittajiin
vaikuttamisesta Suomen luokituksen alentamiseksi, mikä pankin äärilibertaari Aki
Kangasharju torjuu yhtä kiivaasti kuin kaikki muutkin ajatusmaailmaansa kelpaamattomat
näkökulmat (http://www.hs.fi/paivanlehti/20032016/a1458359880980).
Juha Akkanen esittää pohdintoja herättävässä kolumnissaan (http://www.hs.fi/paivanlehti/20032016/a1458362472549) kysymyksiä, mikä sinne tänne poreileva yhteiskuntasopimus oikeastaan on. Onko se muuta kuin entistä vaikeammin toteutettavissa oleva TUPO? Hallituspuolueet kelaavat edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä 10 tuhansia uusia työpaikkoja ilman mitään perusteita. Oppositiopuolueet vetävät takataskustaan varjobudjettinsa lupailleen vieläkin enemmän. Liikutaan etiikan rajamailla.
Suomeen on syntynyt ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentit. Tästä ulkoluvusta ei voi syyttä kansaa, vaan epäilty on väärä talouspolitiikka, johon Saksa pakottaa muut EU-maat elvytettyään ensin itse olan takaa muiden jäädessä lähtökuoppiin. – Ei enää elvytyksiä missään päin EU:ta, komentaa Saksa. Toisen syyllinen on itse taloustiede huterine teoriaperusteine, mistä johtuu, että sillä ei ole muita näkyviä työkaluja kuin maineeltaan kyseenalainen ennustaminen. Taloustieteen ohuita kinttuja ei nyt kuitenkaan ole aikaa murehtia.
Pitääkö nyt ottaa esille fundamentit? Valtion tehtävänä on viime kädessä turvata kansalaistensa elämä ja vähäosaisille riittävä hyvinvointi ja yhteisöjensä toiminta.
Kansaedustaja Ihalaisen viimeisimmän lausunnon mukaan maassa on 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät työllisty olkoon taloustilanne mikä tahansa. Kaiken kaikkeaan maassa on noin miljoona ihmistä päivärajojen ja sosiaalitukien varassa. Saman aikaan nämä tuet ovat eurooppalaisen mittapuun mukaan alakantissa ja niitä hallitus leikkaa edelleen silmää räpäyttämättä. Osattomien kurittamisen huippu on 63000000 euron leikkaamien vammaisilta
Onneksi Suomi on saanut hyvän otteen pakolaiskysymyksensä hoitamisessa. Kiitos tästä lankeaa Ministeri Petteri Orpolle.
Valtion tehtävän ollessa niin perustavaa laatua ja yksityissektorin kykenemätön luomaan uusia työpaikkoja, ryhtyköön valtio yrittäjäksi. Ensitöikseen se voisi perustaa Suomi-Vanhushoivakoti konsernin. Kaikki hyötyvät: asiakkaat saavat laatupalvelua, tasa-arvo toteutuu, verotulot jäävät Suomeen, työllisyys paranee ja markkinat puhdistuvat.
Juha Akkanen esittää pohdintoja herättävässä kolumnissaan (http://www.hs.fi/paivanlehti/20032016/a1458362472549) kysymyksiä, mikä sinne tänne poreileva yhteiskuntasopimus oikeastaan on. Onko se muuta kuin entistä vaikeammin toteutettavissa oleva TUPO? Hallituspuolueet kelaavat edes takaisin talousreseptejään lupaillen kuin tyhjästä 10 tuhansia uusia työpaikkoja ilman mitään perusteita. Oppositiopuolueet vetävät takataskustaan varjobudjettinsa lupailleen vieläkin enemmän. Liikutaan etiikan rajamailla.
Suomeen on syntynyt ainutlaatuinen tilanne maan historiassa. Median ansiosta jo puolet kansasta osaa ulkoa talousliturgian sakramentit. Tästä ulkoluvusta ei voi syyttä kansaa, vaan epäilty on väärä talouspolitiikka, johon Saksa pakottaa muut EU-maat elvytettyään ensin itse olan takaa muiden jäädessä lähtökuoppiin. – Ei enää elvytyksiä missään päin EU:ta, komentaa Saksa. Toisen syyllinen on itse taloustiede huterine teoriaperusteine, mistä johtuu, että sillä ei ole muita näkyviä työkaluja kuin maineeltaan kyseenalainen ennustaminen. Taloustieteen ohuita kinttuja ei nyt kuitenkaan ole aikaa murehtia.
Pitääkö nyt ottaa esille fundamentit? Valtion tehtävänä on viime kädessä turvata kansalaistensa elämä ja vähäosaisille riittävä hyvinvointi ja yhteisöjensä toiminta.
Kansaedustaja Ihalaisen viimeisimmän lausunnon mukaan maassa on 150 tuhatta pitkäaikaistyötöntä, jotka eivät työllisty olkoon taloustilanne mikä tahansa. Kaiken kaikkeaan maassa on noin miljoona ihmistä päivärajojen ja sosiaalitukien varassa. Saman aikaan nämä tuet ovat eurooppalaisen mittapuun mukaan alakantissa ja niitä hallitus leikkaa edelleen silmää räpäyttämättä. Osattomien kurittamisen huippu on 63000000 euron leikkaamien vammaisilta
Onneksi Suomi on saanut hyvän otteen pakolaiskysymyksensä hoitamisessa. Kiitos tästä lankeaa Ministeri Petteri Orpolle.
Valtion tehtävän ollessa niin perustavaa laatua ja yksityissektorin kykenemätön luomaan uusia työpaikkoja, ryhtyköön valtio yrittäjäksi. Ensitöikseen se voisi perustaa Suomi-Vanhushoivakoti konsernin. Kaikki hyötyvät: asiakkaat saavat laatupalvelua, tasa-arvo toteutuu, verotulot jäävät Suomeen, työllisyys paranee ja markkinat puhdistuvat.
talous, elvytys, liberalismi, libertaali
Kommentit
Lähetä kommentti