Vuoden 1973
öljykriisissä öljyn hinta kipusi kahdesta kuuteen dollariin. Siitä alkoi
epävakauden aika, jolloin valuuttojen kurssit heilahtelivat entistä voimakkaammin,
etenkin fiat valuuttojen kurssit. Tuotantokustannukset nousivat, inflaatio
laukkasi ja säästäjät menettivät säästöjensä arvoja inflaation takia.
Vähitellen luotottajista tuli talouden diktaattoreita, joiden yhtenä tehtävänä oli pitää yllä matalaa inflaatiota heidän pääomiensa arvon turvaamiseksi. Oltiin siirtymäsää tuotanto- ja investointikeskeisestä taloudesta rahoitussektori-vetoiseen talouteen. Näin syntyi velkakone, joka syyti markkinoille velkaa, ja sitä kautta uutta rahaa. Velasta tuli kasvun polttoainetta (http://areena.yle.fi/1-3286330)
Miten tämä tapahtui? Pankit omistavat vain pien osan lainaamastaan rahasta. Liikepankki luo rahaa, kun se antaa lainaa lupauksella velan maksamisesta. Rahasumma ei enää ole, kun laina on maksettu (Ann Pettifor http://areena.yle.fi/1-3286330) .
Tiedoillaan maailman markkinoista ja valuuttakursseista suuret finanssikeskukset vaikuttivat maailmantalouden kehitykseen, manipuloivat sitä ja valuuttakursseja. Taas syntyi raha kuin tyhjästä.
Ennen pitkään Pankkien ja valtioiden suhteet kääntyivät päälaelleen. Ennen pankit pelkäsivät valtioita, koska valtio voi kylmästi joissain tilanteissa jättää maksamatta velkansa. Tämä oli poikkeus. Suhteiden kääntymistä päälaelleen vauhditti ennen kaikkea Reagania höllennys pankkien valvontaan ja luoton antoon. Myöhemmin 1980-nosusuhdanteessa pankit antoivat yhä enemmän lainaa yksityisille,
Näin valtiot tulivat riippuvaisiksi pankeista ja alkoivat pelätä pankkeja päinvastoin, mikä oli ollut tilanne kultadollarin ja Reaganin aikana. Nyt 85 prosenttia maaliman velasta on pankkien antamaa ja vain viisi prosenttia keskuspankkien.
Kun pankkien päätehtäväksi tuli antaa yhä enemmän luottoa, korkeiden kokojen aikana korkotulot kasvoivat kymmeniin miljardeihin dollareihin, mikä oli sama kuin valtuutan luominen tyhjästä. Tähän sanoo pankkimies, että väärin. – Riskin ottamisesta pitää maksaa.
Valtiot eivät uskalla päästää ns. systeemisiä suurpankkeja konkurssiin, koska ne edustavat pienasiakkaineen meitä, kansaa. Tämän tietäen ne antoivat surutta lisää lainaa, jolloin lopputuloksena on, että yksityinen velka siirtyy valtion velaksi eli pitkän ketjun kautta meidän velaksi. Näin pankki on luonut taas uutta rahaa.
On hyvä, että pankit voivat luoda uutta rahaa ja lainaavat sitä hyviin investointeihin kuten ilmastomuutoksen torjumiseen. Aivan hyvin voidaan myös sanoa, että näin luotu raha on julkista omaisuutta (Bernart Maris (http://areena.yle.fi/1-3286330).
Koron laskeminen ei hillinnyt pankkien rahan luontia, koska jouduttiin tilanteeseen, jossa valtiot ylivelkaantuivat.
Esimerkiksi Kreikan kriisissä ylivelkaantumien tarkoitti, että EU-valtiot ottivat yksityisten pankkien velkojan paikan ja takasivat Kreikan lainojen takaisin maksamisen. Ennen velkojina olivat Kreikan lainojen omistajat, nyt niiden omistajina ovat EU-maat ja IFM. Lainoja ei ole leikattu, vaan niiden omistajat ovat vaihtuneet. Taas suurpankit loivat uutta rahaa.
Finanssisektori on nyt kolmanneksi suuri toimiala maailmassa. Kuvaa on, että Suomen madellessa neljättä vuotta lamassa, Nordea ja OP-ryhmä tekivät voittoa viime vuona kumpikin yli noin miljardin euron verran. Näistä syistä Brexit ei toteudu, koska Lontoo haluaa olla edelleenkin Euroopan finanssikeskus.
EU-maissa on nyt oudon pelottava ja odottava ilmapiiri. Maat eivät voi devalvoida tilanteissa, joissa se olisi luonnollista ja hyvää talouspolitiikkaa. Sen sijaan troikat ja komissaarit patistavat kilpailukyvyn nostamiseen työtekijöiden kustannuksella. Friedmanin opit pelittävät. Pankit koetaan rahan ahneiksi ja pienasiakkaidensa nöyryyttäjiksi. Ilmapiiri on kaiken kaikkiaan altis ääri-ilmiöille.
Vaikka kuinka Ylen terroristiasiantuntija Malkki kehottaa pitämään erillään talouden ja terrorismin, tosiasia on, että Euroopan tilanne on muodostumassa vaaralliseksi. Kansalaiset alkavat yhä suuremmissa määrin kaivata lujaa johtajaa edustakoon hän mitä suuntausta tahansa, kunhan se kokee, että parempaa on tulossa tämän johtajan vallan alla. Nationalismi on nostamassa pelottavasti päitään muiden muassa Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa. Saksan piäisi nostaa päättää, muttei se uskalla Venäjän pelossaan.
Mitä pitäisi tehdä? Euro täytyisi devalvoida, mutta sen estää - ei tosiasiassa Maastricht92- vaan euromaiden talouksien erivaiheisuus. Etelän maat hyötyisivät, mutta Pohjoisen maat lukuun ottamatta Suomea menettäisivät.
Voisivatko EU-maat jättää kylmästi osan veloistaan maksamatta, kuten Yhdysvallat on tehnyt vedoten dollarin arvon edulliseen kehitykseen velkojalle? Eivät voi, koska euro ei ole dollarin veroinen maailman valuutta
Näyttää ikävä kyllä siltä, että EU on maalannut itsensä nurkkaan. EU ei pääse nurkasta ilman suurta kriisiä. Helpoimmillaan se voi olla taloudellinen katastrofi, lievimmillään eri sosiaali- ja kansan ryhmien ja uskontojen välisen suurkonflikti ja vaarallisemmillaan eri maiden välisen sota, mikä de facto on jo käynnissä.
Ääripositiivisesti ajatellen pelastusta voisi tarjota suuret aaltoenergia-, terveys- ja ilmastomuutosta torjuva teknologiat.
Vähitellen luotottajista tuli talouden diktaattoreita, joiden yhtenä tehtävänä oli pitää yllä matalaa inflaatiota heidän pääomiensa arvon turvaamiseksi. Oltiin siirtymäsää tuotanto- ja investointikeskeisestä taloudesta rahoitussektori-vetoiseen talouteen. Näin syntyi velkakone, joka syyti markkinoille velkaa, ja sitä kautta uutta rahaa. Velasta tuli kasvun polttoainetta (http://areena.yle.fi/1-3286330)
Miten tämä tapahtui? Pankit omistavat vain pien osan lainaamastaan rahasta. Liikepankki luo rahaa, kun se antaa lainaa lupauksella velan maksamisesta. Rahasumma ei enää ole, kun laina on maksettu (Ann Pettifor http://areena.yle.fi/1-3286330) .
Tiedoillaan maailman markkinoista ja valuuttakursseista suuret finanssikeskukset vaikuttivat maailmantalouden kehitykseen, manipuloivat sitä ja valuuttakursseja. Taas syntyi raha kuin tyhjästä.
Ennen pitkään Pankkien ja valtioiden suhteet kääntyivät päälaelleen. Ennen pankit pelkäsivät valtioita, koska valtio voi kylmästi joissain tilanteissa jättää maksamatta velkansa. Tämä oli poikkeus. Suhteiden kääntymistä päälaelleen vauhditti ennen kaikkea Reagania höllennys pankkien valvontaan ja luoton antoon. Myöhemmin 1980-nosusuhdanteessa pankit antoivat yhä enemmän lainaa yksityisille,
yrityksille ja erityisesti valtioille.
Näin valtiot tulivat riippuvaisiksi pankeista ja alkoivat pelätä pankkeja päinvastoin, mikä oli ollut tilanne kultadollarin ja Reaganin aikana. Nyt 85 prosenttia maaliman velasta on pankkien antamaa ja vain viisi prosenttia keskuspankkien.
Kun pankkien päätehtäväksi tuli antaa yhä enemmän luottoa, korkeiden kokojen aikana korkotulot kasvoivat kymmeniin miljardeihin dollareihin, mikä oli sama kuin valtuutan luominen tyhjästä. Tähän sanoo pankkimies, että väärin. – Riskin ottamisesta pitää maksaa.
Valtiot eivät uskalla päästää ns. systeemisiä suurpankkeja konkurssiin, koska ne edustavat pienasiakkaineen meitä, kansaa. Tämän tietäen ne antoivat surutta lisää lainaa, jolloin lopputuloksena on, että yksityinen velka siirtyy valtion velaksi eli pitkän ketjun kautta meidän velaksi. Näin pankki on luonut taas uutta rahaa.
On hyvä, että pankit voivat luoda uutta rahaa ja lainaavat sitä hyviin investointeihin kuten ilmastomuutoksen torjumiseen. Aivan hyvin voidaan myös sanoa, että näin luotu raha on julkista omaisuutta (Bernart Maris (http://areena.yle.fi/1-3286330).
Koron laskeminen ei hillinnyt pankkien rahan luontia, koska jouduttiin tilanteeseen, jossa valtiot ylivelkaantuivat.
Esimerkiksi Kreikan kriisissä ylivelkaantumien tarkoitti, että EU-valtiot ottivat yksityisten pankkien velkojan paikan ja takasivat Kreikan lainojen takaisin maksamisen. Ennen velkojina olivat Kreikan lainojen omistajat, nyt niiden omistajina ovat EU-maat ja IFM. Lainoja ei ole leikattu, vaan niiden omistajat ovat vaihtuneet. Taas suurpankit loivat uutta rahaa.
Finanssisektori on nyt kolmanneksi suuri toimiala maailmassa. Kuvaa on, että Suomen madellessa neljättä vuotta lamassa, Nordea ja OP-ryhmä tekivät voittoa viime vuona kumpikin yli noin miljardin euron verran. Näistä syistä Brexit ei toteudu, koska Lontoo haluaa olla edelleenkin Euroopan finanssikeskus.
EU-maissa on nyt oudon pelottava ja odottava ilmapiiri. Maat eivät voi devalvoida tilanteissa, joissa se olisi luonnollista ja hyvää talouspolitiikkaa. Sen sijaan troikat ja komissaarit patistavat kilpailukyvyn nostamiseen työtekijöiden kustannuksella. Friedmanin opit pelittävät. Pankit koetaan rahan ahneiksi ja pienasiakkaidensa nöyryyttäjiksi. Ilmapiiri on kaiken kaikkiaan altis ääri-ilmiöille.
Vaikka kuinka Ylen terroristiasiantuntija Malkki kehottaa pitämään erillään talouden ja terrorismin, tosiasia on, että Euroopan tilanne on muodostumassa vaaralliseksi. Kansalaiset alkavat yhä suuremmissa määrin kaivata lujaa johtajaa edustakoon hän mitä suuntausta tahansa, kunhan se kokee, että parempaa on tulossa tämän johtajan vallan alla. Nationalismi on nostamassa pelottavasti päitään muiden muassa Unkarissa, Puolassa ja Slovakiassa. Saksan piäisi nostaa päättää, muttei se uskalla Venäjän pelossaan.
Mitä pitäisi tehdä? Euro täytyisi devalvoida, mutta sen estää - ei tosiasiassa Maastricht92- vaan euromaiden talouksien erivaiheisuus. Etelän maat hyötyisivät, mutta Pohjoisen maat lukuun ottamatta Suomea menettäisivät.
Voisivatko EU-maat jättää kylmästi osan veloistaan maksamatta, kuten Yhdysvallat on tehnyt vedoten dollarin arvon edulliseen kehitykseen velkojalle? Eivät voi, koska euro ei ole dollarin veroinen maailman valuutta
Näyttää ikävä kyllä siltä, että EU on maalannut itsensä nurkkaan. EU ei pääse nurkasta ilman suurta kriisiä. Helpoimmillaan se voi olla taloudellinen katastrofi, lievimmillään eri sosiaali- ja kansan ryhmien ja uskontojen välisen suurkonflikti ja vaarallisemmillaan eri maiden välisen sota, mikä de facto on jo käynnissä.
Ääripositiivisesti ajatellen pelastusta voisi tarjota suuret aaltoenergia-, terveys- ja ilmastomuutosta torjuva teknologiat.
Kommentit
Lähetä kommentti