Siirry pääsisältöön


1855. Miksi johtaminen on niin vaikeaa

      Johtamisen ei pitäisi olla periaatteessa vaikeaa, koska harjoittelemme sitä syntymästämme lähtien imemässämme itseemme ympäristömme vaikutuksia ja oppiessamme jatkuvasti uutta. Kasvamme näin vähitellen yhteisön osaksi, jossa toiset johtavat ja toiset tekevät työt. Ajan kuluessa huomaamme, etteivät asiat näin yksinkertaisia ole, mutta jatkuva oppimiskoodimme viime kädessä trimmaa meidät näkemään, miten yhteiskunta ja sen organisaatiot ja me itse siinä toimimme.  Siis siitä vain johtamaan, kun aika koittaa.


     Tätä varten johtamisesta ei pitäisi kirjoittaa enää yhtään oppikirjaa, koska niitä on hyllyt pullollaan. Tai näin sanoo sukupolvensa nähnyt ja kokenut ihminen. Mutta kun oppimiskoodi alkaa riivata uuta tulevaa sukupolvea, sen on ehdottomasti kirjoitettava omat kirjansa.  Muutoin se jää itsetunnoltaan vajavaiseksi. Siis samat lainalaisuudet on pakko esittää uudestaan oman aikakautensa kontekstissa.

     Taloustieteellä on ikävä maine teoriaperustansa epämääräisyyden takia. Sieltähän kaikki ennusteet tulevat, koska arveluttavan maineen omaava ennustaminen on sen päämetodi. Kun tähän listään se tosiasia, että johtamisessa on aina kyse ihmisluoteessa ja taloudesta, rahasta, saadaan hyvin haastava yhdistelmä, joka ei aina muodosta parasta mahdollista paria yksinkertaisuuteen ja selkeyteen.

     Johtamiseen saataisiin selkeyttä, jos johtaja pystyisi asetumaan säännöllisin väliajoin organisaationsa ulkorajalle tarkastelemaan maisemia ulos päin ja miltä sisällä näyttää ja miltä itse näyttää. Näin hän saa horisontin esiin, sillä ilma horisonttia ei ole mitään. Tämä ei tarkoita tavoitteiden asettamista horisonttiin, vaan ulkoisten ja isäisten tavoitteiden saamista pelaamaan yhteen niin, että sekä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet tuovat yhdessä mahdollisimman suuren hyödyn. Organisaation sisällä tämä mahdollistaa kunkin velvoitteiden erillään pitämisen eli vastuullisuutta koko organisaatiossa. Tämä on nyt sitäkin tärkeämpää, koska uusi sukupolvi oppikirjoineen elää yhä hetkellisemmässä työtehtävissä ja sama leimaa koko elämää.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...
Lähetä kommentti
Lue lisää

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *