1568. Suo ja Suomi

      Vanhan viisauden mukaan ihminen kurottaa kohti merkitystä. Niin kurottaa myös keskusta Sipilän johdolla. Väitetään, että ensin oli henki ja sen jälkeen aine. Mutta jo Linna kirjoitti, että ensin suo ja sen jälkeen kuokkaa ja Jussi. Tätä järjestystä todistaa myös neurobiologia. Aivotoiminta on molekyylien välistä prosessia ja hengellä siinä on sivurooli.

     Nyt aineen ja hengen välinen ero on kansainväliset 20-40 prosenttia. Se on tuottajahintojen osuus elintarvikkeiden kuluttajahinnoista.

      Tämä yksityiskohta voidaan jättää sivuun suuremman kysymyksen edessä. Miksi markkinavoimien päähän takoma kilpailu ei päde maataloudessa? Siksi että OECD-maissa on valtava valtion tukema elintarviketuotanto, joka ei pysty tukien takia kunnolliseen tuotekehittelyyn ja kilpailuun.  

      Suomessa paljon korostettu elintarviketuotannon omavaraisuus kansainvälisten tutkimusten mukaan lisää vain tehottomuutta. Kaikki haluavat vain tuottaa. Se nähtiin jo pula-ajan Suomessa. Tässä täytyy laskea edut ja haitat.

      Suomen pitää tunnistaa tosiasiat. Maamme ei ole kuin Australia, joka kuivana maana on maailman suurimpia salaattien tuottaja modernin lämpöenergian teknologiansansa ansiosta. Kaiken lisäksi Lähi-Idän markkinat ovat vieressä. Sen sijaan on Suomi  Siperian ja Hollannin superlehmien kupeessa.

      Kun Sipilä ja kumppanit puhuvat bioteollisuudesta kehittämisestä, maatalous alan kärkimaana pitää unohtaa ja sen sijaan keskittyä metsäalan tuotteiden jalostusarvon nostamiseen. Biotalous ei ole maanviljelystä. Samoin pitää unohtaa hiiltä sitovat uusiintumattomat suot. Niistä on jo tuhottu 30 prosenttia ilman muuta näkyvää tulosta kuin ilmastomuutoksen kiihdyttäminen.

      Tuhlausta kuvaa hyvin se, että Suo-Suomesta 33 prosenttia oli ennen suota ja nyt siitä on ojitettu valtion varoin kaksi kolmasosaa maatalouden käyttöön.

      Miten tämä näkyy Sipilän hallitusohjelmassa?