Astuessani entiseen kadettikouluun portaat ylös en tiennyt, mikä minua odottaa. Minun ikäiseni ja presidentti Halosen suojelussa elävä rauhallinen mies tilasi talon ravintolasta huoneeseensa minulta kysymättä kahvit. Puhuimme niitä näitä. Mies ehdotti kävelyretkeä läheisessä puistossa Kalastatorpan ohi urheilukentän laidan kautta takaisin pää taloon. Huomattuani, ettei keskustelu oikein luista yritin kysellä, mitä hän tekee nykyisessä toimessaan. Hän vääntelehti kasvojaan jatkaen ääneti kävelyämme, kunnes pääsimme meren lahden rantaan isoja moottoriveneitä katselemaan. – Olen ajatellut hankkia tuollaisen Busterin, mutta tuppaavat olemaan kalliita, aloitti seuralaiseni. - Minulla oli pieni 4,5 hevosvoiman McCulloch. - Pääsee sillä sata metriä rannasta onkimaan, vastasin juttelussa pysyväksemme. En jostain syytä viitsinyt keroa, että McCulloch sinkosi isän mökin rannan syvänteeseen yrittäessäni sitä käynnistä pakin ollessa päällä. Jokainen mökillä vieraileva kävi vuorollaan naaramassa sitä, mutta turhaan.
Matkalla takaisin työpaikalle hän esitteli, missä asui
entinen pitkä aikainen pääministeri ja entinen maineikas oopperalaulaja. Saavuttuamme
toimi rakennukseen hän sanoi, että laadin tästä pöytäkirjan. Minulta putosi
vähäinen päässäni asustava järkikulta polviin. - Että mitä, oliko tämä esimies-alainen
keskustelu, kysyin? Oli, vastasi päämies mies ja jatkoi. - Viimeisimmät tutkimukset
osoittavat, että kävellessä ajatukset ikään kuin lehahtavat täydessä
laajuudessaan esiin ja mikäpä olisi silloin parempi hetki käydä keskustelua työasioista.,
lopetti päämies.
Muutaman päivän päästä kysyin ministeriöstä, kuka on täällä
päämieheni. Ministeriön osastopäällikkö naurahti. – Eikö kukaan ole sinulle kertonut, että
sinulla ei ole siellä päämiestä, vaan vastaat suoraan minulle töistä siellä. - Sen verran muistutan, että saat muodostaa 12
henkilöt tiimin ajamaan sisään kehys- ja tulosjohtamisprosesseja hallinnossa.
Eräänä päivänä mies yhtäkkiä kyysi minua varoittamatta, miksi
minä tuli taloon töihin. -Mitä tulet
tekemään? Nyt minä puolestani hämmästyin, että piti ajatukset toisaalle
taajuudelle. Jos olisi olut edes tölkki, jota voisi potkia, nyt olisi ollut
tovi ajatella. -Etkö sitä todella tiedä, kysyin? Miehen raskaat
silmä luomet menivät melkein kiinni ja kun hän ne avasi hän virkkoi. -Minä olen tämän kerroksen pomo.
Kommentit
Lähetä kommentti