2867. Outo pomo ja vielä oudompi esimies-alainen keskustelu

Astuessani entiseen kadettikouluun portaat ylös en tiennyt, mikä minua odottaa. Minun ikäiseni ja presidentti Halosen suojelussa elävä rauhallinen mies tilasi talon ravintolasta huoneeseensa minulta kysymättä kahvit. Puhuimme niitä näitä. Mies ehdotti kävelyretkeä läheisessä puistossa Kalastatorpan ohi urheilukentän laidan kautta takaisin pää taloon. Huomattuani, ettei keskustelu oikein luista yritin kysellä, mitä hän tekee nykyisessä toimessaan. Hän vääntelehti kasvojaan jatkaen ääneti kävelyämme, kunnes pääsimme meren lahden rantaan isoja moottoriveneitä katselemaan. – Olen ajatellut hankkia tuollaisen Busterin, mutta tuppaavat olemaan kalliita, aloitti seuralaiseni. - Minulla oli pieni 4,5 hevosvoiman McCulloch. - Pääsee sillä sata metriä rannasta onkimaan, vastasin juttelussa pysyväksemme. En jostain syytä viitsinyt keroa, että McCulloch  sinkosi isän mökin rannan syvänteeseen yrittäessäni sitä käynnistä pakin ollessa päällä. Jokainen mökillä vieraileva kävi vuorollaan naaramassa sitä, mutta turhaan.

Matkalla takaisin työpaikalle hän esitteli, missä asui entinen pitkä aikainen pääministeri ja entinen maineikas oopperalaulaja. Saavuttuamme toimi rakennukseen hän sanoi, että laadin tästä pöytäkirjan. Minulta putosi vähäinen päässäni asustava järkikulta polviin. - Että mitä, oliko tämä esimies-alainen keskustelu, kysyin? Oli, vastasi päämies mies ja jatkoi. - Viimeisimmät tutkimukset osoittavat, että kävellessä ajatukset ikään kuin lehahtavat täydessä laajuudessaan esiin ja mikäpä olisi silloin parempi hetki käydä keskustelua työasioista., lopetti päämies.

Muutaman päivän päästä kysyin ministeriöstä, kuka on täällä päämieheni. Ministeriön osastopäällikkö naurahti. – Eikö kukaan ole sinulle kertonut, että sinulla ei ole siellä päämiestä, vaan vastaat suoraan minulle töistä siellä. - Sen verran muistutan, että saat muodostaa 12 henkilöt tiimin ajamaan sisään kehys- ja tulosjohtamisprosesseja hallinnossa.

Eräänä päivänä mies yhtäkkiä kyysi minua varoittamatta, miksi minä tuli taloon töihin.  -Mitä tulet tekemään? Nyt minä puolestani hämmästyin, että piti ajatukset toisaalle taajuudelle. Jos olisi olut edes tölkki, jota voisi potkia, nyt olisi ollut tovi ajatella. -Etkö sitä todella tiedä, kysyin? Miehen raskaat silmä luomet menivät melkein kiinni ja kun hän ne avasi hän virkkoi.  -Minä olen tämän kerroksen pomo.