2879. Matematiikan suurmiehet

Babylonilaiset kauppamiehinä olivat eteviä kirjanpidossa tarvittavissa laskentamenetelmissä. Heiltä sujui toisen asteen yhtälön ratkaiseminen tosin eri kaavalla kuin nykyään. Se perustui etu päässä siihen, että etsittiin kokeilun avulla, mikä luku parhaiten toteuttaa yhtälön.

Kreikkalaista aikakautta olisi oikeutetumpaa kutsua Arkhimedes’n ajaksi, sillä monet nykyajan matemaatikot pitävät häntä primus inter pares, paras parhaiden joukossa matemaatikkona, joka nykyaikana eläessään olisi ratkaisut kirjaimellisesti ennennäkemättömiä ulottuvuuksia differentiaali- ja integraalilaskennan menetelmillä. Kreikkalaisilta on peräisin myös Pythagoraan lause. Se kertoo, että suorakulmaisen kolmion kateettien neliöiden summa on yhtä suuri kuin hypotenuusan neliö eli sivu a toisen + sivu b toiseen = vastakkainen sivu c toiseen. Tämä todistaminen käy piirtämällä kolme neliötä mainittuun kolmioon sivuina kateetit ja hypotenuusa. Jakamalla tämä härveli sopivasti kolmioihin niin, näiden avulla voidaan aivan maallikko tiedoin todeta lausekkeen paikkansa pitävyys. Nykyajan matemaatikoille tuntuu oudolta, ettei kreikkalainen matematiikka  kaivannut todisteluja, aivan kuin sen  ja nykyajan politiikojen puheet.

Ns. newtonilaista aikakauden suurimmat oivallukset olivat differentiaali- ja integraalilaskenta ja sen sovellutukset sekä joukko-opin kehittyminen. Syvästi uskonnollisen Newtonin kiistaton kilpailija oli juopotteleva Descartes. Hän oli myös filosofi, joka sopi myös hyvin hänen habitukseensa. Descartes’n aikoihin vaikutti myös toinen loistava matemaatikko Leonhard Euler. Hän jouti Venäjän Katariina Suuren hovissa todistamaan jumalan olemassaolon. Todistus meni suurin piirtein näin. x toisen +3x -5 =0, joten jumala on olemassa. Siis hölynpölyä, mutta hän sai ruhtinaallisen palkkion.

Nykyajan matematiikalle tieteenä on käynyt kuin muillekin tieteen aloille. Valtavan kehittymisensä seurauksena se on jakautunut lukemattomiin erityisaloihin. Yksi ihminen ei kykene hallitsemaan kuin hitusen sen yhdestä haarasta. Jos yksi nykyaikana painottuva matematiikan ala pitäisi mainita, ehkä se ennen funktioteoriaa olisi topologia. Uskon, että sen ideoilla voitaisiin saada avaruuden olemuksesta jotain uutta.