2859. Taistelu matematiikan herruudesta Ranskan ja Iso- Britannian välillä 1600-luvulla

Taistelun keskiössä olivat Ranskan Leibniz ja Iso-Britannian Newton. Herrat olivat perin erilaisia personoiltaan. Leibniz oli keskellä päivää heräilevä hulttio, joka emännöitsijän mukaan ajatteli päivät pitkät vuoteellaan, mutta joka todellisuudessa istuskeli kapakoissa erilaisissa naisseurueissa. Newton syvästi uskonnollinen vaatimattomuus, joka lueskeli raamattua ja rukoili.. Sota ei kaameaa ollut, vaan sattuma pisti ilkeästi sormensa kummakin osapuolen sisimpään. Tämä johtui, siitä että molemmat toisistaan riippumatta keksivät samanaikaisesti mullistavan differentiaali- ja integraalilaskennan. Tämä on todella merkittävä saavutus, sillä nykyisenlaista teknologiaa ei olisi ilman sitä olisi ollut mahdollista puhumattakaan nykyisestä elintasosta.  Newton tarvitsi differentiaali yhtälöitä muiden muassa taivaan kappaleiden liikeratojen laskemiseksi ja tietysti siihen, miksi omena putoaa puusta alaspäin eikä ylös. Leibniz käytti kykyjään uhkapeliin ja jos kapakkakiireiltään ehti filosofiaan. Annetaan miehille rauha ja kiitetään heitä yöstään matematiikan kehittäjinä.

Varmaankaan monenkaan mieleen ei tule ensimmäisenä sattuman käyttö matematiikan perusvakioiden laskemisessa. Jos piirretään kaksi kerta euron lävistäjän sivuisia neliöitä paperiarkki täyteeni. Kun sen päällä heitetään euroa, niin niiden tapausten määrien suhde, joissa euron kolikko peittää ristikon kulman niiden määrään, joissa euro ei peitä ristikon kulmaa, antaa piin likiarvon. Tämä johtuu, että tapausten suhde on kyseisen neliön pinta-alan suhde ja kolikon pinta-alaan.

Mennään ajasta taaksepäin 3000 vuotta. Faaraoiden matemaatikot pystyivät laskemaan melko tarkasti auringon etäisyyttä maasta. Hankaluutena oli sen ajan kellon vajavaisuudet. Idea oli, että samaan aikaan melko kaukana toisistaan sijaitsevilla paikkakunnalla mitattiin yhtä aika auringon sääteen kulma maahan. Kun tiedetään tasakylkisen kolmio yksi sivu ja kantakulmat, trigonometrian sääntöjen mukaan voidaan helposti laskea sivu. joka riittävän tarkasti kuvaan maan etäisyyttä auringosta. Sen ajan matemaatikot kaivoivat oikein kohtisuorat kaivot kulmien mittaamiseksi.