Joillain ihmisillä on pätevin perustein halu hankkiutua yhteiskunnan vaikutuspaikoille, kuten kunnan ja valtion luottamustehtäviin. Näistä hän on vastuullinen päämiehilleen eli äänestäjilleen (nyt puolueelle). Näin demokratian tulisi toimia, mutta demokratian ei tarvitse toimia huonosti, mistä on nyt esimerkkejä.
Jo
peruskoulussa ja kodin askareissa lapsemme saavat kirjatietoja ja käytännön
malleja, miten maailman heidän ympärillään pyörii. Iän kasvaessa tieto määrä karttuu
ja monipuolistuu. Aikuisiässä jotkut meistä luulevat olevansa jo tiedoilla
kyllästettyjä ja käyttäytyvät sen mukaisesti.
On
totta, että yhteiskunta ja sen ilmiöt monimutkaistuvat ja yhden ihmisen on joskus
vaikeaa hahmottaa, millisten prosessein varassa lähiyhteisö ja koko maa ja
maailma toimivat. Kun ihminen joutuu tai pääse vaalien kautta
vaikuttajapaikoille, häneltä vaaditaan kokonaisuuksien hallintaa. Se on ankara
vaatimus.
Nyt
on jo viitteitä siitä, että vaaleilla valitut henkilöt joutuvat kykyihinsä
nähden liian vaativille paikoille ja tekevät niissä virhearviointeja. Tämä vaara
vain kasvaa yhteiskunnan ja sen ympäristön monimutkaistuessa niin, että
vaaleilla valittujen henkilöiden kyky vain vähenee luottoposition hoitamisen
vaativuuden vain kasvaessa. Tämä seurauksena henkilöitä, jotka esittävät vaaliehdokkaita,
vaaditaan kyky erotta jyvät akanoista. Tätä voidaan kutsua demokratian
kyvykkyys vaatimukseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti