Suomalaisille perustuslaki mahdollistaa laajan sanan vapauden. Se koskee sekä yksittäistä kansalaista että mediaa. Kumpikin käyttää sitä kiitettävästi, mutta käyttäjällä ei aina käsitystä, miten se vaikuttaa häneen tai vastapuoleen. HS:n Marko Junkkari käytti teksti valtaansa tulkitessaan lähinnä pakinan muodossa, miten taannoisessa eduskuntakeskustelussa Kokoomuksen Mykkänen ja Demareiden Lindtman kiivailivat kehysten ylityksestä vuoisina 2022 ja 2023 yhteensä1,4 miljardilla eurolla. Lindtmanin neronleimaus oli kysyä Mykkäseltä, mistä puolue karsisi kehyksissä pysymiseen. Mykkänen viittasi Kokoomuksen puolueohjelman perehtymiseen. Kun kehysmenettely luotiin 1980-luvun loppupuolella, se oli vain byrokraattien keksimä jarru, jolle poliitikot vain naureskelivat. Nyt asenne on muuttunut jyrkäksi niiden ylittäjille.
Tämä sinänsä
tärkeä sanan vaihto oli kuitenkin eduskuntakeskustelun peruskamaa valta osan suuresta
yleisöstä unohtaessa sen seuraavana päivänä. Junkkari otaksui vahvasti
Kokoomuksen kannatuksen gallup nousun syyksi kansalaisten arvostamaa nuukuutta
rahan lainaamisessa. Tämä Junkkarin käsitys Suomen kansan turhan lainan oton karsastamisesta
on hyvä mielipide, muttei koko kansaa pidä vetää nuukuuden puolustamiseen. Tämä
siksi, että pakollisiin peruspalveluihin on löydyttävä valuutta. Optimistin
mukaan aika on rahaa, jolla velat maksetaan.
Junkkaria
mitenkään leimaamatta hyväksii tai pahaksi tällaisista marginaali asioista
politiikka toimittajien on ”pakko” rääpäistä juttu lehteen, koska politiikassa
kesäloman aikana ei juuri tapahdu mitään.
Hatun nosto
Junkkarille sillä hän pysyi reviirillään, politiikassa. Sitä vastoin, en käsitä
Lotta Hintsasta kirjoittavaa toimittajaa, koska Hintsa on laskeutunut terveenä vuorilta
alas.
Kommentit
Lähetä kommentti