Luonnon tapahtuu jatkuvasti miljardeja mikro fyysisissä ilmiöitä, joissa pienet hiukkaset sattuman varaisesti vaihtavat paikkaa, kuitenkin niin, että atomin sisäinen tasapaino säilyy. Tässä tasapainoa voidaan verrata aurinkokuntaamme tasapainnon, jossa kukin planeetta pysyy omalla radallaan. Kuu ei ala kiertää armasta maapalloamme lähempänä, ejolloin meret alkaisi kiertää kuun painovoiman mukana ympäri maapalloa. Kymmen pistettä tästä kuulle. Niinpä koko aurinkokuntamme planeetat noudattavat täsmällisesti ratojaan välittämättä meidän muurahaisten touhusta tonteillamme.
Mutta ne mikro-oliot. Ne ovat atomin isällä salaman nopeudolla pomppivia pienhiukkasia. Ne kokonaisuudessaan noudattavat lakeja, joilla atomin rakenne säilyy, mutta yksittäisen elektronin pomppinen atomin sisäisiltä radoilta toisille on sattumanvaraista. 1960-luvulla opiskellessani fysiikkaa tätä sattumanvaraisuutta ei epäilty. Professori Laurikainen on kirjoittanut aiheesta kirjan, jossa hän pitää elektronien pomppimista sinne tänne jumalan ohjaamisena.
Toista oli matemaatikko Eulerilla, kun hänet pakotetiin kuisalliseen tilanteeseen raahaamalla mies Katariina Suuren eteen todistamaan Jumalan todellisuutta. Hän tunsi hyvin toisen toisen asteen yhtälön ratkaisukaavan johtamisen. Hänen esittäessä sen suurieleisesti hovin piirittämänä kuulijoiden ymmärtämättä hölyn pölyäkään esityksestä, hän lopuksi mahtavasti totesi ”Joten Jumala on olemassa”. Poistuessaan hovin tiloista hän heitti paperit lakeijan syliin virne kasvoillaan.
Kommentit
Lähetä kommentti