Moni on varmaan ihmetellyt, miksi melkein jokainen huippu-urheilija lähtee sanojensa mukaan nauttimaan odotettavissa olevasta äärimmäisen kovasta kilpailusta. Vaatimattoman urheilukilpailujan urani perusteella voin sanoa, etten nauttinut yhtään itse kilpailusta. Eri asia on kilpailujen jälkeen tapahtuneista kavereiden huulenheittoista, mahdolliset aplodit palkintojen jaossa tai maininnoista lehtien urheilupalstoilla. Oli mielenkiinoista tietää, mistä tämä maneeri on lähtöisin, valmentajista, taustajoukoista tai mahdollisista sponsoreista.
Ehkä
kilpailu nautintojeni puute johtui pitkistä ja rasittavista matkoista, missä
matkustettiin juna-bussi-kävely-yhdistetymmällä tai sattumanvaraisesta majoituspaikasta. Kerran nuorten Suomen mestaruus kilpailuissa Kauhavalla asemalla
odotti ihmisjoukko, josta joku huusi majoittavansa tämän pojan ja toinen vieressä
seisovan. Kun minut huudettiin, sanoin
eteen lähde, jollen hyvä kaverini saa tulla samaan majoitukseen. Kun päivällä
kummankin kilpailut menivät penkin alle, päätimme ex tempore aikatauluja selailtuamme
lähteä keskellä yötä junalla kohti Pohjanmaata. Tämä on mieliinpainuvin ja tänä
päivänä muistellen kaikkein nautinnollisin urheilureissu.
Apropoo.
Lotta Hintsa on laskeutunut vuorilta.
Kommentit
Lähetä kommentti