2542. Tiedätkö missä on vaimoni. En lähti esimiehesi kanssa vuosi sitten

Korona pandemian yhtenä torjuntakeinona on väläytelty ulkonaliikkumiskieltoa. Median mukaan sen torjuvat viimeisenä keinona poliitikot ja myös kansalaiset. Vanhempia ikäluokkia suuri vastustaminen liikkumarajoituksia kohtaan  hiukan yllättää.

Syy tähän voi olla sota-ajan muistot, jolloin melkein kaikki olivat käden ulottuvilla tai mukana ponnisteluissa sotaa vastaan. Voittamisesta ei puhuneet muut kuin Hitlerin kannattajat 1943 asti, jolloin neuvostoliittolaiset valloittivat Stalingrad jälleen itselleen.

!940 ja 1950-luvun lapsilla ainakin maalla oli omat rajat poistumiseen kotipihaltaan. Murrosikäisiä vahdittiin pahoille tavoille altistumisesta esimerkiksi seuraamalla tavalla tai toisella,  miten se ja se nuori käyttäytyi humupaikossa, siis tanssilavoilla. Se oli jossain määrin ymmärrettävää pontikkahuuruissa tanssipaikoissa. Sodan aikaisten poistumiskieltojen jälkeläisinä jatkuivat tanssitilaisuuksien järjestämisen kieltäminen ja kasarmeilla majailevien alokkaiden poistumiskielellot punkaltaan ulos muuhun kuin sotilaskotiin.

!940 ja 195-lukujen taitteessa säännöstelykortit olivat sisään rakennettu käsijarru liikkumiselle. Siinä kuului säännöstelytalouden työkalupakkiin huomaamattaan.

Jonkinlaisen vapauden huumaan räjäytti 1950-luvun lopulla mopojen ilmestymien melkein joka talon halkopinon nojaamaan. Isäntä ja siinä samalla emäntä sekä vanhimmat lapset pöristelivät kauppa-asioille ja rippi-ikäiset ties minne. Nyt autojen ja muiden menopelien valtava runsastuminen on tehnyt liikkumisesta paikasta toisen ja umpimähkään normin ja joraamisesta arkileipää.

Ehkä yllä olevassa on joitain indikaatiota nykyiselle voimakkaalle liikkumisen rajoittamiselle.