Kokoomuksen tulevaisuutta voi lukea kuin optikon ylintä riviä tai Kassu Halosen sävelmää Kadulla tuulee. Puolueen sanoma on, että pitää olla kaikille valinnan vapaus menestyä. Se ei tarjoa pirstoutuneelle ja eriarvoistuvalle äänestäjänkunnalle vetovaimoista kädenojennusta, pikemminkin vain lämmintä kättä.
Tällainen
suuri lupaus ei voi olla puolueohjelman perusta, vaan kontekstisidonnainen
sivallus kilpailijapuolueen mollaamiseksi. Toisaalta Kokoomus on äänestäjilleen,
kuin mikä tahansa nykyajan taideteos. Se ei ilmaise töllistelijöilleen mitään,
vaan sen arvo perustuu siihen, että vain on. Eli kun Suomen demokratian yksi
peruselementti on puoluejärjestelmä, niin Kokoomus on siinä osana, kun muutkin
ovat.
Kokoomuksen
lohdutukseksi voidaan sanoa, että tällaisen olemassaolon itseisarvon nousemista
kohteen paradigmaksi esiintyy kaikkialla maapallolla ja sen ulkopuolellakin. Toisin
sanoa joudutaan palaamaan kontekstisidonnaisuuteen. Eli hiukan arkipäiväisemmin.
Sisämaassa makoileva suuri irtokivilohkare köllöttää paikallaan näennäisen
turhaa vuosisatoja, mutta arkeologin tutkimuksessa sillä voi suuri merkitys
koko maiseman pinnamuodostuksen ymmärtämisessä. Mutta näin pitkiä kehityskaaria
politiikka ei tunne.
Kommentit
Lähetä kommentti