STM:n ja THL:n ristiriitaisista ulostuloista julkisuuteen koronapandemiassa on nostanut pintaan mm päivän Helsingin Sanomien juttu.
Ehkä
kannatta luoda lyhyt katsaus, miten tähän on tultu.
Ahon
hallituksen ns hallinnon rakennemuutoksessa lakkautettiin keskusvirastoja,
jotta poliittisella ohjauksella voitaisiin puuttua alaisen hallinnon toimintaan.
Silloisiin kollegiaalisiin keskusvirastoihin hallituksen hammas ei purrut ilman
niiden muuttamista laitoksiksi. Puhuttiin jopa keskusvirastoihin liiallisesti kasaantuneista
vasemmisto virkamiehistä.
Tilalle
perustettiin vajamiehitettyjä tutkimuslaitoksia kuten THL, GTL ja Ympäristökeskus.
Kaikkia tutkimusluonteisia laitoksia ei lakkautettu, vaan niiden toimivaltaa siirrettiin
ministeriöihin. Lopputulos oli sama, valtaa ministeriöihin ja tilaa
poliittiselle ohjaukselle.
Kiistassa
keskeinen sana on informaatio-ohjaus, jonka yhtenä kätilönä toimin (Johtaminen
muuttuvassa julkihallinnossa, Pekka Huttunen, Weilin - Göös, 1994). Täytyy huomata,
että Informaatio-ohjaukseen kuuluu myös evaluointi.
Koronaan
liittyvässä ohjauksessa, joka on konserniohjausta, on hankala tilanne. Tämä
siksi, että ensiksi ihmistä valtio ei voi ohjata ja toiseksi se ei voi ohjata
myöskään lakiin perustuvia toimivaltaisia yksiköitä kuten kuntia ja aveja,
koska tämä ”komentoketju” silloin purettiin.
Nyt
viimeisenä keinona valtaa ollaan keksittämässä valtioneuvoston kansliaan, mikä
on outoa tarkastellessa sen resursseja.
Nykytilanteessa
oikea toimintatapa on parantaa yhteistyötä eri yksiköiden välillä ja luopua
arvovalta-asetelmista. Muutoin tätä ikävää pandemiaa ei selätetä. Julkisen
hallinnon toimivuuden kannalta epämiellyttävä, mutta kuluttajille hyvä tilanne
on se, että yritykset itse mm. lauttaliikenne ovat oma-aloitteisesti ryhtynyt
torjuntatoimenpiteisiin.
Kommentit
Lähetä kommentti