Köyhyys on hyvä syntipukki moneen asiaan. Se kuulemma on hyvä kasvualusta ääriliikkeille ja nettiraivolle, ylipäätään vihalle. Näin ei kuitenkaan aina ole, sillä köyhillä menee aika elannon etsimiseen eikä niinkään vihanpitoon.
Myös tiedon puutetta esitetään syyksi vihapuheiden nostattamiseen. Sekään ei päde, sillä peruskoulu jakaa tietoa ja myös media on täynnä tieota. Media tarjoaa kuitenkin vain alustoja, joissa itse kukin voi esittää mielipiteitä ja raivon purkauksia.
Sen sijaan voi käydä päinvastoin. Omasta ääriajattelusta tulee niin keskinen osaa elämä, että tiedon lisäämisestä huolimatta kaikki muu on toiseutta. Tästä syystä ääriajattelijan kanssa ei voi kunnolla argumentoida
Tässä yhteydessä pitää huomata, että ääriajattelu on ääriajattelua, jos se suhteutetaan maltillisuuteen, ja ääriajattelu usein jää vain ajatteluksi.
Vihanpidolle otollisen maaperän muodostavat huonot elämän kokemukset autoritäärisetä ympäristöstä. Kannattaa huomata, että 1980-luvulle asti Suomen lähiympäristö, etenkin maaseudun köyhiin, on ollut hyvin määräysvaltainen jopa tiukan autoritäärinen, jossa yksittäinen perhe saattoi joutua elämää hyvin eristettyä elämää ja varuillaan olon ilmapiirissä. Se ei voinut olla rasittamatta psyykettä. Kokemukset voivat olla joko henkilökohtaisia tai ryhmäkohtaisia. Lapseen kohdistuva naapureiden vihanpito voi mennä niin pitkälle, että kansakouluun ei päässyt kyläteitä pitkin, vaan piti käyttää valtion teitä. Lisämatkaa kertyi useita kilometrejä
Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan ääriajatteluun taipuvilla on lapsenomainen mustavalkoinen tapa ajatella. Heidän persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä ovat paranoidisuus ja tarve nähdä syyllisiä ja vihollisia joka puolella.
Kommentit
Lähetä kommentti