Siirry pääsisältöön

1911. Tullin pääjohtaja ottaa opikseen 53-vuotiaana - hyvä


     Kun 53-vuotias Tullin pääjohtaja joutuu ottamaan opikseen, kun ei poistunut johtoryhmän kokouksesta vaimonsa asiaa koskevan käsittelyn ajaksi, voidaan puhua myöhäisisan oppimisesta, mikä sinänsä on hyvä. Voidaan kuitenkin epäillä olisiko oppimista vieläkään tapahtunut ilman eduskunnan oikeusasiamiehen nuhtelua. Olisi luullut, että monen vuoden aikana tapahtunet eri selkkaukset henkilökunnan kanssa, olisivat opettaneet, miten pääjohtajan hallinnossa menetellään hyvän hallinnon periaatteiden mukaisesti.
     On selvää, että virheitä tapahtuu jokaiselle, mutta Hartikaisen tapaus näyttää kuuluvan siihen sarjaan, jossa henkilö astuessaan pääjohtajan virkaan, tämä joutuu liian kauaksi vaadittavasta sisältö-, menettelytapa- ja johtamisosaamisesta. Tällaisia nimittämisiä sattuu muutama viidessä vuodessa. Viimeisimmässä tapauksessa eräs pääjohtaja viimeisenä tekonaan tuhosi kaikki sopimukset, joilla laitos oli ostanut palveluja pääjohtajan tuttavapiiriltä.
     Kun pääjohtajan virkaan on nimitetty esitetyn tyyppinen henkilö, seuraukset saattavat olla hyvin ikäviä. Sanomatta on selvää, että viraston tuloksentekokyky heikkenee. Työmotivaatio voi myös suurelta osalta henkilökuntaa laskea samalla, kun pääjohtajan ympärille muodostuu suosikkien joukko, joka puolestaan edelleen heikentää yleistä työmotivaatiota.
     Hovin muodostuminen on hyvin vaarallista, koska sen jäsenet kilpailevat suosiosta ja keksivät mitä kummallisimpia keinoja pysyäkseen rankin listan kärkikahinoissa.
     Jos virasta erottamisen perusteita löydy, päällikköä jatkaa niin kauan, kun saa edullisemman tarjouksen tai jos ei saa, jatkaa eläkepäiviin saakka.
    Puolen miljardin euron liikevaihdon yksityinen yritys antaisi viikossa potkut. Julkisen sektorin välttyäkseen vääriltä johtotason nimityksiltä, pitää kiinnittää erityistä huomiotta rekrytointiin. Sitä ei voi alleviivata niin punaisella kun pitäisi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *