1897. Putinin ja Euroopan suhteet

     Usein sanotaan, että Venäjää ei voi ymmärtää, mutta kuten monessa muussakin kaikkea kaikesta ei tarvitsekaan ymmärtää.  Jo sitä on vaikea tajuta, että Neuvostoliiton hajoaminen tapahtui väkivallattomasti. Tapahtumaketju Gorbatshovista Jetsinin kautta Putiniin on edelleenkin hämmentävää ja hämmästyttävää. Ei paljon dramaattisempaa tilannetta pääse kokemaan, kun kesken duuman istunnon 1991 Jeltsin ilmoitti kommunistiseen puoleen lakkauttamisesta.

     Ennen tätä nomenklatuuraan oli noin kaksi miljoonaa käsittävä valtaa pitävien joukko, jolla oli taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Tehtaat ja kolhoosit omisti valtio. Asejärjestelmä ja sen käyttö oli taattujen tahojen käsissä.

     Neuvostoliiton hajotessa 1991 kaikki ainekset väkivaltaisiin mellakointeihin omaisuuksista, vallasta ja sosiaalisista asemista kaikilla tasoilla oli erittäin mahdollista.

     Nyt tehtaat on yksityistetty ja liikemies on vallitseva ideologia sekä omintakeinen demokratia pelaa. Sotilaallinen voima on kontrollissa.

     Ei Venäjä mikään ihannemaa ole länsisuuntautuneille. Mutta hyvällä syyllä sen voidaan sanoa olevan paras mahdollinen, mitä niistä olosuhteista idästä on ollut tarjolla. Eurooppa saa, haluaa vai ei, olla hiljaisesti kiitollinen Putinille siitä, että rauha ja ennakoitavuus ovat suurin piirtein säilyneet Venäjällä ja Euroopassa tosin natisten.

     Suurille Uralin takaisille maakunnille ja aluekeskuksille kommunismin katoaminen ei merkinnyt paljoakaan. Siellä nomenklatuura on korvautunut virkamiesten määrän ja vallan kasvuna ja yhtiöiden antamina etuina entisille nomenklatuuralaisille. Maanviljelystä, kalastusta ja metsästystä harrastetaan kuten ennenkin. Yritykset pyörivät kukin tavoillaan. Uutta ovat eräturismi ja matkailu. Korruptiota on ja luontoa saastutetaan siinä missä monessa muusakin suuressa valtiossa.

     31.12.1999 Jeltsinin luopuessa presidentin tehtävistä ja nimittäessään tilapäiseksi presidentiksi Putinin syntyi Jeltsinin ja Putinin eräänlainen liittolaispiiri, josta ainakin Jeltsin hyötyi muiden muassa Sveitsiläisen Mabetex jutun Jeltsinin lähipiirin kohdistuvien syytteiden rauettua. Älymystö ja varakkaimmat ovat aina sijoittuneet Pietarin ja Moskovan seuduille. Myös valta osa entisistä nomenklatuuralaisista asui näillä alueilla. Ei ole kaukaa haettu ajatus, että vakauden säilyttämiseksi suurista valtion investoineista on tavalla tai toisella siirtynyt rahaa entisille nomenklatuuran jäsenille vakauden säilyttämiseksi.

     Länsimaiden on naivia tyrkyttää demokratiaansa venäläisille. Viimeisimpiä epäonnistumisia ovat amerikkalaisten Irakin ja Afganistanin demokratiaretket. Yhdysvallat on kerran onnistunut demokratiansa viennissä pommittamalla kostoksi kahdella atomipommilla Japania, mikä jälkeen Tyynen valtameren laivaston komentaja MacArhtur saneli 1945 komento sillaltaan Yhdysvaltain peruslaista Japanin perustuslain.

     Yksi syy Putinin yllättäviin häiriköinteihin Yhdysvaltain taistelukoneita ja sota-aluksia kohtaan on altavastaajan arvaamattomuusstrategia, joka kumpuaa Bushien Lähi-Idän sodan huuruisesta demokratiasoimispolitiikasta. Se politiikka epäonnistui totaalisesti muodostaen nyt syyn nykyisille levottomuuksille Lähi-Idässä ja pakolaisvirtoihin Eurooppaan.

      On spekuloitu paljon, miten raakaöljyn hinnan pitkään jatkunut alamäki vaikuttaa Venäjän talouteen, kun lisärasitteina vielä ovat USA- ja EU-pakotteet. Venäjä on tehnyt vuoden 2016 budjettinsa 50 dollari barrelihinnalla, joka nyt matelee 35 dollarissa. Venäjän pankkiongelmista ja rahapesusta kertoo paljon se, että vuonna 2015 noin 100 pankkia menetti toimilupansa. Yksityis-, alue-, valtio- ja keskuspankki sekä valtio ovat sekaantuneet monilla tavoin toistensa ja yritysten toimintopihin (http://anikolen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/209387-venajan-talouden-hankala-vuosi-2015?ref=poiminnat).

     Historia on kuitenkin osittanut Venäjän kestävän lähes millaisia iskuja tahansa ja aina se on selvinnyt. Tarina kertoo, kun IMF:n tarkastajat totesivat Venäjän talouden saavuttaneen pohjan, venäläiset kaivoivat vain lisää.  Kenraali Kutuzovin strategia Napoleonia vastaan kertoo samaa. Kutuzov vetäytyi  Napoleonin tieltä  niin sekasortoisesti, että Napoleon tulitti valtavalla tykkiarmeijallaan sellaisia  venäläisjoukkoja, joita ei ollut olemassakaan ja paikkoihin, jossa ei niitä ei ollut milloinkaan ollutkaan. Stalin otti iskuja vastaan ja lopussa oli kukistamassa Hitleriä.

      Enää ei ole varmaa, että Venäjä selviäisi pakotteista valtavalla juostavuudellaan ja omintakeisilla ratkaisuillaan talouskriisistään.

     On melko varmaa, että Venäjän Suomen rajalle päästämällä pakolaisvirralla ei ollut mitään tarkka tavoitetta, muuta kuin natisuttaa kokeiluluonteisesti EU:ta liitoksistaan kauttaaltaan. Se testaa mitättömin kustannuksin mm, miten EU käyttäytyy ulkorajojensa sulkemisuhkauksissaan ja rakoileeko EU:n yhtenäisyys sen pakotelinjauksissaan. Sopimushan päättyy syksyllä ja Venäjä harkitsee, miten Suomen rajaa voisi käyttää mahdollisimman tehokkaasta Euroopan horjuttamiseen.