1867. Kiukunpuuskien armoilla

      Jos yrittää haravoida kasaan oman tai ystävänsä luonteen piirteitä kannattaa soveltaa cabaree-otetta, ei liian vakavaa sävyä. Tässä on edullista liikkua kuin golfradalla, on mukavaa ja kaikki on mahdollista.
      Joka tapauksessa jos radalla tulee takkiin, toisen psykologinen moottori voi käydä kuumana pitkään, toisen siirtyessä huoleta seuraavalla reiälle.
     Kuitenkin jonkin asteinen tieteellinen totuus on, että ihminen on jossain määrin temperamenttinsa armoilla. Auttaako hillinnässä älykkyys, jota (Descartesia lainaten) yleensä jokaisella on niin paljon, että kukaan ei halua sitä enempää, kuin hänellä sitä on?
     Fiksut ihmiset pystyvät rakentamaan jarruja liialliselle räiskymiselleen. Tässä fiksuutta ei saa sotkea älykkyyteen, jota miehet omasta mielestään tuntuvat saavan runsain mitoin, samoin kuin heidän lapsensa. Alustava tosi asia on, että älykkyys ei periydy, vaan kehikko, johon sitä voi ladata. Miehet ja naiset ovat keskimäärin yhtä älykkäitä.
     Köyhät ovat tässäkin huonommassa asemassa kuin rikkaat, sillä heidän älykkyyskehikko ei saa niin paljon virikkeitä kuin rikkaiden. Tutkimusten mukaan myös uskonnollien kasvatus ohentaa älykyyttä ruokkivaa virikkeistöä. Potentiaali ei pääse esille.
     Kuumaksi kysymykseksi ovat muodostumassa alustavat löydökset geenien vaikutuksesta älykkyyteen. Pisimmällään vietynä jo lapsesta voitaisiin sanoa, missä määrin on tulossa kiukkupiirteitä ja eri lahjakkuusalueita, ylipäätään mitä pään sisältä on odotettavissa.
    Jos saadaan selville, mitkä geenit vaikuttavat älykyyteen ja esimerkiksi kiukunpuuskin ja yleensä henkisen kapasiteettiin ja ulkoiseen habitukseen, ollaan huolestuttavalla tiellä.