Pääkoordinaattorin lähtiessä viemään minua syömään
kuuluisaan kalaravintolaan Viron valtiovarainministeri Siim Kallas tuli meitä
vastaan torilla. Pääkoordinaattori suoritti esittelyn ja kertoi minun tulevan
konsultoimaan ministeriöön. Vastasin ministerille johonkin tekosyyhyn vedoten
niin kohteliaasti kuin siinä tilanteessa taisin, etten voi tulla konsultoimaan.
Sanoin molemmille hätäisen ystävälliset jäähyväiset ja loikkasin viereen
pysähtyneeseen taksiin ja ajoin omiin matkoihini. Olin melko raivoissani itselleni
ja virolaisille, mikä oli tietysti turhaa. Itsepä grillille menin.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti