Markkinatalous on näyttänyt kautta historian tehneen
tuhojaan ja siinä ohessa hyvinvointia kaikkialla. Mutta mistä tämä ihmetalous
sai alkunsa?
Markkinoita ja taloutta on ollut iät ja ajat. Niiden syntysijoja olivat muinaisen Han-Kiinan, Intian ja Kaksois-Virranmaan alueet. Näillä alueilla syntyi myös valtava määrä innovaatiota ja keksintöjä sekä tiedettä, joita myöhemmin kreikkalainen kulttuuri välitti ja kehitti kohti Länsi-Eurooppa.
1300-luku oli katastrofi Euroopalle. Tällöin 100-vuotisen sodan lisäksi, rutto tappoi kolmasosan Euroopan väestöstä.
Mutta 1400-luvulla alkoi tapahtua kummia. Silloin vihdoinkin Ranskassa ja nykyisen Saksan alueella vuosisatoaja kynnetyt pellot alkoivat tuottaa satoa huomattavasti yli oman tarpeen siipiauran ja vetovaljakkojen kehittymisen ansiosata. Tämä seurauksena syntyivät kauppiaiden ja pankkiirien ammattikunnat, jotka rahoittivat etuuksia vastaan sotajoukkoja ja sotaretkiä.
Raha alkoi mennä sinne missä oli suurin tuotto. Esimerkkinä markkinavoimista voidaan pitää tykkimetallurgiaa. Aina ilmestyi yksityisiä, taitavampia, tykintekijöitä. Ne siirtyilivät alueille, jossa oli kulloinkin saatavilla edullisinta raaka-aineita ja hyviä valajia. Kaiken kaikkiaan hallitsijat joutivat ulkoistamaan hallintoa virkamiehille sekä sotakoneistoa ja sen ylläpitoa alan ammattilaisille, jotka puolestaan käyttivät alihankkijoita siinä määrin, kuin niitä oli saatavilla. Mikä voisikaan enemmän muistuttaa ns, nykyaikaista yksityistämistä kuin tämä.
Syntyi mitä erilaisimpia hankkeita ja itseohjautuvia ryhmiä samalla, kun Länsi-Eurooppa jatkuvasti imi hyviä käytäntöjä ja vuosituhantista tieto-taitoa idän maista. Euroopassa oli tuolloin 150 yliopistoa. (Verkottunut Ihmiskunta, J.R. McNeill ja William H. McNeill, Gummerus, 2005).
Keksittiin ja luotiin tarkkuuskello, perspektiivioppi, sävelten keston ja korkeuden nuotintaminen, arabialasiin numeroihin perustuva kaksinkertainen kirjanpito, osakeyhtiö, yliopistot täystakiloitu ja tykeillä varustettu avomerikelpoinen laiva, navigointivälineet, jne.
Markkinat, digitalisoinnin esi-idut olivat valmiit. Alkoi Amerikan valloitus. Euroopassa jatkui luonnontieteiden vallankumous. Keksittiin, tänä päivänä itsestään selvänä pidettävä koordinaatisto ja siihen liittyvä häikäisevä algebran ja geometrian välinen yhteys: suoran yhtälö. Differentiaali- ja integraalilaskenta keksittiin yhtä aikaa Englannissa ja sirpaleisessa Sakassa.
Antiikin viisaiden, aivan umpimähkäisestä, olettamuksesta, että aine muodostuu hiukkasista, syntyi kvanttifysiikka Päädyttiin tasolle, jossa differentiaaliyhtälöillä ratkaistiin ja ratkaistaan mitä monimutkaisimpia fysiikan ongelmia, ja kehitettiin topologia, joka matematiikan metatieteenä kattaa erityistapauksinaan mm. funktio- ja lukuteorian, algebran ja joukko-opin. Muut tieteenalat pursusivat samankaltaista kehitysvimmaa.
Miksi tämä kehitys sai alkunsa nimenomaan Loire- ja Elbe jokien välisiltä pelloilta? Siipiaura ei yksin riitä selittämään alkanutta maailmaa myllertävää kehitystä.
Selitys löytyy hallitsijakeskeisyydestä, uskonnosta ja sattumasta. Suuret idän maat kuten Kiina, Osmanien valtakunta ja osin Intia, joutuvat uhraamaan paljon resurssejaan valtakuntiensa koossa pitämiseen, porkkana ja raippaa vuoronperään käyttäen. Niissä oloissa luovuus, yrittäminen ja innovaatiot eivät tulleet ensimmäisenä vero-orjien mieleen. Uskonto lupasi suurille ihmismassoille kuoleman jälkeistä hyvyyttä ja hyvitystä, kristinusko mukaan lukien, mikä passivoitti ihmisiä pysymään nahoissaan.
Sen ajan muut valtauskonnot kuten buddhalaisuus, islam, juutalaisuus, shintolaisuus ja taolaisuus pysäyttivät oppineiden uudet ajatukset pyhiin teksteihin ja niiden armottomaan ulkoa pänttäämiseen. Tekstit olivat auktoriteetteja, joita ei hevin loukattu.
Sitä vastoin kristinusko oli salliva ja maallistunut ja joutui perääntymään yliopistomiehien teorioiden tieltä ja sallimaan heidän jatkuvat kinastelunsa. Pyhiinvaeltajienkin määränpäässä saattoi odottaa bordelli. Kuvaavaa on, että islamilaisissa maissa kirjapainot yleistyivät vasta 1700 -luvulla. Sen sijaan Euroopassa kirjapainot levisivät kuin herhiläislauma heti, kun tämä taito saatiin varastettua korealaisilta monien mutkien kautta. Mikään hallitsijamahti ei voinut estää niiden lisääntymistä.
Sattumana voidaan pitää sitä, että samaan aikaan, kun tietoa ja innovaatioita oli tarjolla yhä enemmän ja enemmän, Länsi-Euroopan valtiollinen tila oli hyvin pirstaloinen, sotaisa ja epävakaa. Se vain kiihdytti kehitystä. Länsi-Eurooppa oli kuin tuhansilla liesillä poriseva erilaisten liemikattiloiden sekamelska, josta pöytään saattoi nousta mitä tahansa (J.R. McNeill). Muualla maailmassa ei ollut tällaista keittiötä.
Voidaanko tästä kehityksestä oppia mitään euroalueen ja eteenkin Suomen pahenevassa kriisissä.
Valitettava ja tunnettu havainto on, että sodat ovat kautta aikojen vieneet teknologiaa ja keksintöjä eteenpäin sekä nostaneet kahinoiden päätyttyä kansatalouksia huimasti. Sotia ei toivo kukaan, mutta ne ovat aina siivittäneet kehitystä.
Toinen päätelmä on, että hallitsijajohtoinen innovatiivisuus ei ole yhtä väkevää kuin vapaaseen yrittämiseen perustuva. Meillä voidaankin kysyä, ovatko Tekesin ja Finnveran kaltaisten organisaatioiden tukirahoitus ja yleensä yritystuet vain tuuleen heitettyä rahaa?
Kolmantena havaintona on autonomisten yliopistojen keskeinen merkitys yhteiskuntien kehittymiselle. Suomen päättäjien kannattaisi muistaa tämä näkökulma ja kysyä, miten saada Suomen yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä tuottamaan nykyistä enempi elinvoimaisuutta yhteiskunnalle?
Markkinoita ja taloutta on ollut iät ja ajat. Niiden syntysijoja olivat muinaisen Han-Kiinan, Intian ja Kaksois-Virranmaan alueet. Näillä alueilla syntyi myös valtava määrä innovaatiota ja keksintöjä sekä tiedettä, joita myöhemmin kreikkalainen kulttuuri välitti ja kehitti kohti Länsi-Eurooppa.
1300-luku oli katastrofi Euroopalle. Tällöin 100-vuotisen sodan lisäksi, rutto tappoi kolmasosan Euroopan väestöstä.
Mutta 1400-luvulla alkoi tapahtua kummia. Silloin vihdoinkin Ranskassa ja nykyisen Saksan alueella vuosisatoaja kynnetyt pellot alkoivat tuottaa satoa huomattavasti yli oman tarpeen siipiauran ja vetovaljakkojen kehittymisen ansiosata. Tämä seurauksena syntyivät kauppiaiden ja pankkiirien ammattikunnat, jotka rahoittivat etuuksia vastaan sotajoukkoja ja sotaretkiä.
Raha alkoi mennä sinne missä oli suurin tuotto. Esimerkkinä markkinavoimista voidaan pitää tykkimetallurgiaa. Aina ilmestyi yksityisiä, taitavampia, tykintekijöitä. Ne siirtyilivät alueille, jossa oli kulloinkin saatavilla edullisinta raaka-aineita ja hyviä valajia. Kaiken kaikkiaan hallitsijat joutivat ulkoistamaan hallintoa virkamiehille sekä sotakoneistoa ja sen ylläpitoa alan ammattilaisille, jotka puolestaan käyttivät alihankkijoita siinä määrin, kuin niitä oli saatavilla. Mikä voisikaan enemmän muistuttaa ns, nykyaikaista yksityistämistä kuin tämä.
Syntyi mitä erilaisimpia hankkeita ja itseohjautuvia ryhmiä samalla, kun Länsi-Eurooppa jatkuvasti imi hyviä käytäntöjä ja vuosituhantista tieto-taitoa idän maista. Euroopassa oli tuolloin 150 yliopistoa. (Verkottunut Ihmiskunta, J.R. McNeill ja William H. McNeill, Gummerus, 2005).
Keksittiin ja luotiin tarkkuuskello, perspektiivioppi, sävelten keston ja korkeuden nuotintaminen, arabialasiin numeroihin perustuva kaksinkertainen kirjanpito, osakeyhtiö, yliopistot täystakiloitu ja tykeillä varustettu avomerikelpoinen laiva, navigointivälineet, jne.
Markkinat, digitalisoinnin esi-idut olivat valmiit. Alkoi Amerikan valloitus. Euroopassa jatkui luonnontieteiden vallankumous. Keksittiin, tänä päivänä itsestään selvänä pidettävä koordinaatisto ja siihen liittyvä häikäisevä algebran ja geometrian välinen yhteys: suoran yhtälö. Differentiaali- ja integraalilaskenta keksittiin yhtä aikaa Englannissa ja sirpaleisessa Sakassa.
Antiikin viisaiden, aivan umpimähkäisestä, olettamuksesta, että aine muodostuu hiukkasista, syntyi kvanttifysiikka Päädyttiin tasolle, jossa differentiaaliyhtälöillä ratkaistiin ja ratkaistaan mitä monimutkaisimpia fysiikan ongelmia, ja kehitettiin topologia, joka matematiikan metatieteenä kattaa erityistapauksinaan mm. funktio- ja lukuteorian, algebran ja joukko-opin. Muut tieteenalat pursusivat samankaltaista kehitysvimmaa.
Miksi tämä kehitys sai alkunsa nimenomaan Loire- ja Elbe jokien välisiltä pelloilta? Siipiaura ei yksin riitä selittämään alkanutta maailmaa myllertävää kehitystä.
Selitys löytyy hallitsijakeskeisyydestä, uskonnosta ja sattumasta. Suuret idän maat kuten Kiina, Osmanien valtakunta ja osin Intia, joutuvat uhraamaan paljon resurssejaan valtakuntiensa koossa pitämiseen, porkkana ja raippaa vuoronperään käyttäen. Niissä oloissa luovuus, yrittäminen ja innovaatiot eivät tulleet ensimmäisenä vero-orjien mieleen. Uskonto lupasi suurille ihmismassoille kuoleman jälkeistä hyvyyttä ja hyvitystä, kristinusko mukaan lukien, mikä passivoitti ihmisiä pysymään nahoissaan.
Sen ajan muut valtauskonnot kuten buddhalaisuus, islam, juutalaisuus, shintolaisuus ja taolaisuus pysäyttivät oppineiden uudet ajatukset pyhiin teksteihin ja niiden armottomaan ulkoa pänttäämiseen. Tekstit olivat auktoriteetteja, joita ei hevin loukattu.
Sitä vastoin kristinusko oli salliva ja maallistunut ja joutui perääntymään yliopistomiehien teorioiden tieltä ja sallimaan heidän jatkuvat kinastelunsa. Pyhiinvaeltajienkin määränpäässä saattoi odottaa bordelli. Kuvaavaa on, että islamilaisissa maissa kirjapainot yleistyivät vasta 1700 -luvulla. Sen sijaan Euroopassa kirjapainot levisivät kuin herhiläislauma heti, kun tämä taito saatiin varastettua korealaisilta monien mutkien kautta. Mikään hallitsijamahti ei voinut estää niiden lisääntymistä.
Sattumana voidaan pitää sitä, että samaan aikaan, kun tietoa ja innovaatioita oli tarjolla yhä enemmän ja enemmän, Länsi-Euroopan valtiollinen tila oli hyvin pirstaloinen, sotaisa ja epävakaa. Se vain kiihdytti kehitystä. Länsi-Eurooppa oli kuin tuhansilla liesillä poriseva erilaisten liemikattiloiden sekamelska, josta pöytään saattoi nousta mitä tahansa (J.R. McNeill). Muualla maailmassa ei ollut tällaista keittiötä.
Voidaanko tästä kehityksestä oppia mitään euroalueen ja eteenkin Suomen pahenevassa kriisissä.
Valitettava ja tunnettu havainto on, että sodat ovat kautta aikojen vieneet teknologiaa ja keksintöjä eteenpäin sekä nostaneet kahinoiden päätyttyä kansatalouksia huimasti. Sotia ei toivo kukaan, mutta ne ovat aina siivittäneet kehitystä.
Toinen päätelmä on, että hallitsijajohtoinen innovatiivisuus ei ole yhtä väkevää kuin vapaaseen yrittämiseen perustuva. Meillä voidaankin kysyä, ovatko Tekesin ja Finnveran kaltaisten organisaatioiden tukirahoitus ja yleensä yritystuet vain tuuleen heitettyä rahaa?
Kolmantena havaintona on autonomisten yliopistojen keskeinen merkitys yhteiskuntien kehittymiselle. Suomen päättäjien kannattaisi muistaa tämä näkökulma ja kysyä, miten saada Suomen yliopisto- ja korkeakoulujärjestelmä tuottamaan nykyistä enempi elinvoimaisuutta yhteiskunnalle?
Kommentit
Lähetä kommentti