Tässä ei tarkastella niitä virastoja, jotka perustuslain
mukaan ovat riippumattomia hallitusvallasta tai ne on järjestetty hallituksesta
vain välillisesti riippuvaisiksi, kuten Suomen pankki, Yle ja Kela, jotka
kuuluvat suoraan eduskunnan alaisuuteen.
Virastolla tässä tarkoitetaan laitosta, joka ei kuulu edellisen kohdan rajukseen ja jolla on omat lakiin perustuvat johtoelimensa ja budjettinsa. Tällaisia hallituksesta riippumattomia virastoja ei pitäisi olla, koska jokainen virasto kuuluu jonkin ministeriön alaisuutteen, siis hallituksen ohjaukseen ja valvontaan.
Listan kärjessä on SUPO, suojelupoliisi. Se kuuluu muodollisesti sisäministeriön alisuuteen, mutta se on käytännössä tasavallan presidentin ja turvavallisuuspoliittisen valiokunnan, utva:n työkalu. Se mitä virasto tekee, ei tiedä kukaan ja mitä se sanoo, mikään taho ei voi vahvistaa.
Sitaatti konsultin muistelmista kuvaa yhtä episodia Supossa (http://huttunenpekka.blogspot.fi 1730)
”Suunnitellessani Supon päällikön haastattelua, vastoin muita tilaisuuksia, kukaan poliisin sisäisistä konsulteista ei halunnut tulla mukaan. He pitivät minunkin menoa sinne valtiovarainministeriön erikoistutkijana kummallisena ja riskialttiina vakoiluretkenä.
Supon
päällikkö otti minut kuitenkin kohteliaasti vastaan Ratakadun neljännen
kerroksen neljä metriä korkeassa huoneessa tarjoten aluksi raikasta
mineraalivettä. Muodollisen alkusanojen jälkeen yrittäessäni kysyä
budjettilukuja tarkempia tietoja Supon toiminnasta hän tarjosi lisää
mineraalivettä.”
Helsingin poliisilaitos kuuluu sisäministeriön alaisuutteen, ei poliisihallituksen. Sisäministeriössä on hyvin ohuet resurssit tulosohjata laitosta. Ohjausta hankaloittaa myös laitoksen suuruus, sen moniportainen organisaatio ja erikoitehtävien luonne. Näiden takia se on hyvin itsenäinen poliisiyksikkö.
KRP on saavuttanut erikoisosaamisensa ja toimialansa luoteensa takia aseman, jonka turvin se voi toimia hyvin itsenäisesti.
STUK eli säteilyturvallisuuskeskuksen merkitys kansalliselle turvallisuudelle ja alansa kansainvälisen verkoston osana on elintärkeää.
Suomen Akatemia voidaan pitää salkunhoitajana, joka sijoittaa Helsingin Yliopiston kanssa valtion rahoja tutkimushakkeisiin.
Vakuutusoikeus ratkaisee vakuutusyhtiöiden ja niiden asiakkaiden väliset kiistat. Ratkaisijoina siellä yhtiöiden puolesta toimivat vakuutuslääkärit, jotka toimivat myös lääkäreinä julkisissa ja yksityisissä alan yksiköissä. Vakuutuslääkäri ry on hyvin suljettu piiri. Asiakkaat kokevat, että tehokkaampi tapa saada asiat hoidetuksi on viedä juttu yleisiin tuomioistuimiin.
Tulli ja Valtiokonttori hoitavat valtion talouden ja finanssipolitiikan kannalta spesifisiä ja hyvin merkittäviä tehtäviä.
Yhteistä näille virastoille ja yksiköille on, että ne ovat luonnollisia monopoleja ja käyttävät suurta valtaa suhteellisin pienillä omilla resursseillaan ja niiden vaikuttavuus kansataloudelle tai yksittäiselle ihmiselle on suuri.
Näiden virastojen päälliköiden valinnassa täytyy kiinnittää eritysitä huomiota kokemukseen ja pätevyyteen, minkä poliittinen suhdanne ohittanut. Tullissa ja taannoin valtionkonttorissa sekä taannoin Helsingin poliisilaitoksessa tässä ei onnistuttu.
Virastolla tässä tarkoitetaan laitosta, joka ei kuulu edellisen kohdan rajukseen ja jolla on omat lakiin perustuvat johtoelimensa ja budjettinsa. Tällaisia hallituksesta riippumattomia virastoja ei pitäisi olla, koska jokainen virasto kuuluu jonkin ministeriön alaisuutteen, siis hallituksen ohjaukseen ja valvontaan.
Listan kärjessä on SUPO, suojelupoliisi. Se kuuluu muodollisesti sisäministeriön alisuuteen, mutta se on käytännössä tasavallan presidentin ja turvavallisuuspoliittisen valiokunnan, utva:n työkalu. Se mitä virasto tekee, ei tiedä kukaan ja mitä se sanoo, mikään taho ei voi vahvistaa.
Sitaatti konsultin muistelmista kuvaa yhtä episodia Supossa (http://huttunenpekka.blogspot.fi 1730)
”Suunnitellessani Supon päällikön haastattelua, vastoin muita tilaisuuksia, kukaan poliisin sisäisistä konsulteista ei halunnut tulla mukaan. He pitivät minunkin menoa sinne valtiovarainministeriön erikoistutkijana kummallisena ja riskialttiina vakoiluretkenä.
Helsingin poliisilaitos kuuluu sisäministeriön alaisuutteen, ei poliisihallituksen. Sisäministeriössä on hyvin ohuet resurssit tulosohjata laitosta. Ohjausta hankaloittaa myös laitoksen suuruus, sen moniportainen organisaatio ja erikoitehtävien luonne. Näiden takia se on hyvin itsenäinen poliisiyksikkö.
KRP on saavuttanut erikoisosaamisensa ja toimialansa luoteensa takia aseman, jonka turvin se voi toimia hyvin itsenäisesti.
STUK eli säteilyturvallisuuskeskuksen merkitys kansalliselle turvallisuudelle ja alansa kansainvälisen verkoston osana on elintärkeää.
Suomen Akatemia voidaan pitää salkunhoitajana, joka sijoittaa Helsingin Yliopiston kanssa valtion rahoja tutkimushakkeisiin.
Vakuutusoikeus ratkaisee vakuutusyhtiöiden ja niiden asiakkaiden väliset kiistat. Ratkaisijoina siellä yhtiöiden puolesta toimivat vakuutuslääkärit, jotka toimivat myös lääkäreinä julkisissa ja yksityisissä alan yksiköissä. Vakuutuslääkäri ry on hyvin suljettu piiri. Asiakkaat kokevat, että tehokkaampi tapa saada asiat hoidetuksi on viedä juttu yleisiin tuomioistuimiin.
Tulli ja Valtiokonttori hoitavat valtion talouden ja finanssipolitiikan kannalta spesifisiä ja hyvin merkittäviä tehtäviä.
Yhteistä näille virastoille ja yksiköille on, että ne ovat luonnollisia monopoleja ja käyttävät suurta valtaa suhteellisin pienillä omilla resursseillaan ja niiden vaikuttavuus kansataloudelle tai yksittäiselle ihmiselle on suuri.
Näiden virastojen päälliköiden valinnassa täytyy kiinnittää eritysitä huomiota kokemukseen ja pätevyyteen, minkä poliittinen suhdanne ohittanut. Tullissa ja taannoin valtionkonttorissa sekä taannoin Helsingin poliisilaitoksessa tässä ei onnistuttu.
Kommentit
Lähetä kommentti