Kenen muukaan suuhun paremmin sopisi sanat ”kehitä karismaasi”, kuin
Nürnbergin tuomioistuimessa
itseään puolustavan Albert Speerin suuhun.
Tämä mies kuului Hitlerin
lähipiiriin ollen Sudenpesässä kuin kotanaan.
Nürbnergissä hän välttyi hirttotuomiolta
vetoavilla ja karismaattisilla
esiintymisellään tuomarein
edessä. Speer pani kaiken harjoittelemansa
puhetaidon peliin myöntämällä tehneensä
valtiorakennusten prameat
piirustukset ja kaunistelemalla kaivosorjien
orjien pelastamista tehdastyöhön. Hän ei
maininnut sanakaan näiden
vapautettujen miesten välittömästä
siirtämisestä kallion sisäisiin
ammustehtaisiin ja V1 ja V2
ohjuksien raakatyön ja kokeilijoiksi ohjusten
kuolettaviin laukaisemisyrityksiin,
joissa kuoli satoja orjatyöläisiä.
Toinen hirmuherra Herman Göring
yritti vimmaisilla puheillaan puhdistaa
maineensa vetoamalla maailman
kuluun ”tottelin esimiehen käskyjä”
fraasiin Nürbergissä. Tuomion
kuultuaan Göring puraisi salassa pitämänsä
myrkky kapselin jääden näin vaille hirttämistä.
Propaganda ministeri Joseph Goebbelsin
vaimo myrkytti kuusi tytärtään kauniiseen riviin ja heti perään miehensä ja itsenä. Sekava Heinrich
Himmler yritti kiivetä vuorille, jossa hänet ampui rivisotilas.
Mutta mitä tapahtui kymmenille
tuhansille koulutetuille natsiupseereille. Se on ikävää kuultavaa. Osan heistä
kaappasivat Neuvostoliito ja Yhdysvallat tiedustelu- ja vakoilutehtäviin. He
olivat erittäin kysyttyä eksperttityövoimaa. Paavin Vatikaani otti myös
tehtäväkseen hankkia natsiupseereille väärennetyt henkilöpaperit tai toimitta
heidät suoraan Etelä-Amerikkaan lähteviin laivoihin. Tämä oli kuuluisa Vatikaanin
reitti.
Yksi suurimmistä lähtijöistä oli roistolääkäri
Josef Mengele, joka loi Argentiinassa hyvän lääkäripraktiikka uraan. Ehkä kammottavin
rikollinen ihmiskuntaa kohtaan oli kuitenkin Adolf Eichmann. Hän suunnitteli reitit
aikatauluineen junat täyteen viattomia ihmisiä keskitysleireihin
kaasutettaviksi. Vatikaani järjesti ja ”palkitsi” myös hänet Argentiinan
matkalla.
Oikeutetusti Israel koki Josef Eichmannin
roistojen roistoksi ja kaappasi hänet Israeliin tuomioistuimeen tuomittavaksi
1960-luvun alussa. Hän kuoli katumatta hirttämällä.
On selvää, ettei nykyistä Saksaa voi
eikä saa syyttää millään lailla Hitlerin valtakunnan rikoksista, mutta ne ovat
jättäneet jälkiä syvälle alimmaksi tunne kerroksiin. Saksalaiset ovat järjestäneet
muistotilaisuuksia ja rakentaneet mieleenpainuvan muistomerkin kunnioittamaan
uhreja ja heidän omaisiaan ja viime kädessä asettaneet stop merkin sodan
kaltaisille kauheuksille.
Kun nyt uusi liitokansleri Scholz etsii esikuntansa kanssa idän politiikan
linjoja, niiden on oltava Merkelin politiikan lailla realistisia. Suomi oli saman kaltaisessa, mutta pienemmässä traumassa 1920-luvun
alussa. Maamme selvisi siitä, mutta vielä 1960-luvun alussa kierrellessäni
etelän suutilojen ojitustöissä, kohtasin kohtelussani menneisyyden kaikuja.
Ehkä se johtui pohjalaisesta luonteestani, joka ei ole hanakka ottaman vastaan kaiken
maailman käskyjä.
Kommentit
Lähetä kommentti