Natsi Saksa oli juuri aloittelemassa sotaretkeään Euroopaan ja samalla arvioi mahdollisuuksiaan Neuvostoliiton valloitukseen Barbarossa suunnitelmalla. Sitkeään Puolaan voi luottaa, vaikka natsit saivat sen kovalla höykytyksellä alentamaan sotaprofiiliaan. Liittoutuneet olivat melko varmoja, että Hitler noudattaa ensimmäisen maailman sodan kaavaa Ranska valloittamisessa Belgian kautta. Natsit pitivät idässä ranskalaisten Manigot linjaa vaikeasti voitettavana, minkä seurauksena oli keksittävä jotain muuta.
Ranskan
presidentti ja sotajoukkojen ylipäällikkö Edouard Guillaud varatui taisteluihin
Magonot linjan pohjoispäästä Englannin Canaliin. Oli virhe hajauttaa joukkoja
näin pitkälle kaistalle. Tämä seurauksena puolustuksesta tuli kohtuullisen
pitkä ja osin hatara. Lintuperspektiivistä linja näytti kaulaketjulta, jossa
teiden risteyskohdissa oli muita kohteita vankempi puolustus. Canalin Ranskan puoleisella
rannalla oli luonnollisesti laivakalustoa ja tykistöä, mutta heikohko
panssarivarustus.
Ranskan johto tiesi, että Hitler oli koonnut joukkoja Belgian
vastaiselle rajalla ja Hitler tiesi, että Ranska oli rakentanut Saksan rajalle
valtavan linnoitusjärjestelmän tukirankana Maginot linnoitusketju. Niinpä
Ranskan sotilasjohto oli varma, että ainut mahdollisuus Saksan hyökkäykselle
oli Belgian kautta. Kun toisella puolella rajaa tätä Hitlerille ehdotettiin,
hän sanoi, että tämähän on sama kuin 1914. Hitler ei noudattanutkaan I maalimansodan suunnitelmaa
hyökätä Belgian kautta Ranskan tasangoille, vaan panssarikenraali von Manstein hyökkäisi
panssareilla suoraan Ardennien yli Ranskan tasangoille ja myöhemmin Pariisia
kohti. Hyökkäyksen kriittinen kohta oli vaunun ajajien pysyminen hereillä monen
kymmenen tunnin kestävillä ajomatkoilla.
Kymmeniä kilometriä pitkä kolona panssarivaunuja, ammus- ja huoltorekkoja, kuorma-autoja, pioneerikalustoa ja lääkintäajoneuvoja lähestyi nyt jonossa Ranskaa sankan metsikön läpi. Ranskan johto ei ollut uskonut omia tiedustelijoitaan lähestyvästä kolonasta, vaan jätti Ardennien rajan heikosti puolustettavaksi ja keskitti voimiaan Belgian rajalle.
Mansteinin ja Guderianin pervitin huumeiset panssarimiehet pysyivät
ajamaan panssarit syvälle Ranskaan. Tämä seurauksena liittoutuneet joutuivat
perääntymään Ranskan rannikkoa pohjoiseen päätyen Dunkerque’in (Dunkirk). Hitlerin panssarit ja tykistön kantamat
uhkasivat saartoa tuholla. Yli 300 000 Iso-Britannian ja liittoutuneiden
miestä oli saarroksissa (suomeksi motissa). Hitlerin esikunnan suhtautuminen mottiin
ei ilmeisesti ollut yksimielinen. Jotkut tahtoiva hävittää sen maan tasalle,
toiset taas olivat sitä mieltä, että sille pitäisi antaa kunniallinen perääntymismahdollisuus.
Kun tästä ei päästy yksimielisyyteen, Hermann Göring kerskui hävittävänsä motin
lentokoneillaan.
Tällä välin Iso-Britannia oli käynnistänyt operaatio Dynamon
evakuoimaan motin Canalin yli Englannin rannikolle. Liikkeelle saatiin noin 800 erilaista
alusta, pienetä ja suurta. Oli kerrassan ihme, että suoraan rannikolta pelastettiin
noin 100 000 sotilasta ja loput aallonmurtajilta ja pitkiltä laitureilta.
Dungerquen ihme pelasti yli 300 000 sotilaan hengen.
Kommentit
Lähetä kommentti