2850. En pidättele henkeäni odotellessani Venäjän demokratisointia

Turinatuokiossa puoli lahon ystävä piirini kanssa tuli puheeksi nuorison erilaiset kehon lihasten kohottamisohjelmat. Toiset olivat sitä mieltä, että ne ovat vain turhuutta ja itsetunnon kohottamista. Toinen puoli piti ohjelmia hyödyllisinä oman terveyden kohottamiseksi, mutta ikääntyessä se ei enää käy nikamien ja jänteiden nyrjähtämisvaaran takia. Kolmannes piti niitä hyvänä tapana pitää kehostaan huoli ja parhaassa tapauksesta lihaskunto sellaisena, että se säilyy tarpeeksi pitkälle ja voimakkaana vanhuuteen saakka.

Kannatin kolmatta kohtaa kokemuksieni perusteella ja se ei pahitteeksi, jos treenien seurauksena itsetunto kasvaa. Tämä päivänä varmaankin moni nuori haluaa kehonsa näyttävän hyvin treenatulla ja hyvän näköiseltä. Silloin se voi saada toisen sukupuolen katseiden hyväilyä. mikä on OK.

Aikoinani tämä ei tullut mieleen, koska silloin lähes joka jätkällä oli ruista ranteissa ja voimaa vaativien ulko- ja metsätöiden tekemiseen. Ei kyllä nykyisen kaltaisia lihaspatteja ollut. Tämän seurauksena eräät sen ajan nuorukaiset olivat fysiikaltaan nykyistä tasoa.

Voimia vaativa urheiluharrastukseni johdatti minut voimatreeneihin. Siihen ei ollut mahdollisuuksia upouuden yhteiskoulun salissa painonnoston vaatiman joustavan puulavan puuttuessa. Kahden puolen tunnin treeniä viikossa pidin vähäisenä.

Niinpä rakensin äidin uuden mökin ullakolle vinssilaitteen, joka tynnyrin puolikkaaseen latasin sata kiloa kiviä.  Laskeskelin kivien tilavuutta litroin ja kerroin sen 2,2, jolloin sain painoksi noin 100 kiloa. Tein treenin joka päivä. Treeni alkoi niin, että ensin nostin kerran, välittömästi toisen kerran jne. seitsemän kertaan saakka, minkä jälkeen välittömästi tulin alas päin 7,6,5,,kertaa jne. ilman taukoja. Tämän tein joka päivä. Tulos oli yllättävä. Pystyin koriksessa 178 senttisenä donkkaaman.

Pitkässä juoksussa todellinen tulos vasta tulee esille. Vuosi siten luuntiheysmittauksessa sanottiin, ettei tämän elämän aikana ei tarvitse tulla uuteen mittaukseen.

Suurin hyöty kuitenkin tulee siitä, että vanhana tasapainon voi säilyttää sitä paremmin, mitä voimakkaammat pohje- ja nilkkalihakset, sillä niiden avulla voi säädellä tasapainossa pysymisen tai, jos hoejahtaa voi estää pahan kaatumisen, Tätä pidän voimaharjoittelun suurimpana hyötynä. Ei siinä käsivarsi- ja rintalihaksia tarvita. En kerro tätä itseni tähden, vaan heidän tähden, jotka suunnittelevan voimaharjoittelun aloittamista,