Siirry pääsisältöön


2855. Jotkut ovat ystävällisiä, eivätkä muuta teekään

Talvisota oli aivan eri kaliiperia kuin jatkosota, joka oli hyökkäyssota. Siinä oli yksi merkittävä tienhaara, hyökätäänkö rajan yli vai pysytelläänkö omien rajojen sisällä. Rauhan kannattajat pettyivät, sillä jo syksyllä 1941 oltiin Äänisen rannalla, josta moni mies otti pulloonsa vetää perillisen kastajaisiin. Toinen merkittävä kysymys oli, osallistutaanko vai ei Leningradin piiritykseen 1941 syksyllä. Onneksi maamme piti näppinsä irti Leningradin valloittamisesta, jota natsi Saksa yritti yli vuoden. Saksan tappio alkoi Neuvostoliiton Stalingradin piirityksestä ja piirityksen murtumisesta 1943 alussa. Tämä johti vähän myöhemmin Leningradin vapauttamiseen saksalaisista.

TK-kuvaajat teksteineen olivat esittäneet talvisodan Summan, Taipaleen ja Raatteen tien taistelut Suomen suurvoittoina, mitä paikallisesti olivatkin, mutta verrattuna esimerkiksi Ardennien hyökkäykseen 1944 tai Dieppen hävittyyn maihinnousu yritykseen mittakaava ero oli valtava. Dieppen jälkeen kenraalikunta hetkellisesti tajusi, ettei suuriin satamakaupunkeihin tule meren kautta hyökätä.

Suomen pitäytyminen olla piirittämättä Leningradia osoittautui myöhemmin hyväksi päätökseksi.  Tämä saattoi Stalinin silmissä painaa vaakakupissa niin, ettei Neuvostoliito Suomen kantokyvyn ylittäviä sotakorvauksia vaatinut.

Sotien jälkeistä arkielämää on ehkä vaikeaa ymmärtää niiden, jotka eivät sitä henkilökohtaisesti kokeneet. Sota aikakin oli vaikeuksia täynnä. Vaikeinta oli niillä, joiden mies, pojat ja lähisukulaiset olivat aseissa rintamilla. Alituinen odottaminen, milloin pappi tulee ovesta sisään, aiheutti murskaavia tunteita. Sodan päättyminen oli tietenkin suuri helpotus, mutta siinä oli paljon sulattelemista, millaisena miehet kehoiltaan ja mieleltään tulivat kotiinsa. Jokaiseen rintamilla olleeseen sota jätti jälkensä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3307. Ylen Jälkiviisaat raivostui

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

3310. Ylen Jälkiviisaat oli hyvin vihainen Soinille

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

3237. Ylen eilinen A-talk oli Orpolle floppi, Henrikssonille timantteja

Ylen eilinen A-talk oli pääministeri Orpolle yhtä kujanjuoksua. Hän aloitti monta kertaa urheasti saman tosi virren, kuinka Suomi selviää vain työteolla velkaantumisen ollessa hurja 10 miljardin luokka vuodessa ja korkomenojen kivutessa lähes neljään miljardiin, jne. Saman aikaan Lindtmanin kertasi kerta toisen perään, kuinka yksinhuoltaja Liisalta viedään tuhkatkin pesästä, kun työttömyysturvasta leikataan ja yksinhuoltaja vähennystä typistetään ja ruoan hinta nouse pilviin ja saman aikaisesti rikkaiden verotus kevenee. Tämän levy pyöriessä jatkuvasti Lindtmanin sanoittamana Orpon ilme vaihteli uskollisen papin ja käytettyjen huonekalujen välittäjän ilmeiden välillä. Lopulta vieressä istuva Anna Maja Henriksson otti kylmästi Orpon paikan tämä jäädessä sivustakatsojaksi alkaen rauhallisesti kohta kohdalta käydä läpi, mitä hallitus tekee, jotta iskut eivät osuisi samoin köyhiin ja vähäosaisiin. Henriksson pelasti Orpon katastrofilta.  

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *