Koronaylipäällikön puuttumiseen on ainoastaan ja vain yksi syy. Silloinen ministeri Pekkarisen johdolla 1990-luvulla hallinnon kehittämisen valiokunta päätti, että aluehallintovirastot ovat itsenäisiä virastoja. Tosin sanoen ministeriöt eivätkä mitkään eduskunnan tai ministeriöiden valiokunnat voi niitä määräillä. Tästä silloista hallitusta varaotettiin. Silloinen alivaltiosihteeri Juhani Kivelä kirjoitti aiheesta kirjan ”Hiljainen hälytys”. Hän varoitti juuri tällaisiin tilanteisiin joutumisesta. Olisi kannattanut säilyttää yhtenäinen päätösvaltainen komentoketju hallitus – ministeri – lääninhallitus (maaherra) – kunta (nimismies). Siksi olemme rampoja ankkoja koronan torjumisessa.
Niinpä nyt koronasodassa
kaikki toisin. Ylipäällikkö puuttuu ja, jos se on, se vaihtuu viikoittain. Nykyisessä koronassa on sodan johdon esikuntia melkein joka sormelle antamassa enemmän tai
vähemmän viisaita ohjeita tai neuvoja vanhuksille, koululaisten vanhemmille,
rokottamattomille, kolmesti rokotetuille, jo taudin sairastaneille, jne. Tämän vielä
kestää kotona nenä Netflixissä, jos ohjeet ja neuvot tulevat samalta yhdeltä
esikuntapäälliköltä. Sietoraja pompsahtaa puhki, kun televisiossa samana iltana
puhuu terveysministeri, HUS:n ja TYK:n johtajat, HY:n virologin yksikön johtaja,
Lapin keskussairaalan johtaja, STM:n kansliapäällikkö, osastopäällikkö ja
strategiajohtaja, HUS:n neurologian professori, THL:n asiantutijat ja monet jo
unohtuneet.
Niinpä uudet
puheet palaavat, kuin vuorovesi tuoden uusia määäryksiä meren kansalle Ja joka aamu nousee uusi vesi mukanaan simpukan kuoria jättäen hiekkaan uudet
urat ja uran pohjiin entistä paremmat ohjeet. Televisiouutiset kiertävät omaa
maailmarataansa suoltaen hitaasti, matta varmasti kamaansa, kuin pyörivä myllynkivi
urastaan elämän leipää kansalle.
Kas kummaa! Tuolta
Österbottenin suunnasta alkaa uusi kanava hönkiä uutta data rokotevastaisuudesta
pöljemmälle osalle kansaa. Naapuri sanoo, ettei kanavan takana ole
vinksahtaneita ihmisiä, siellä he ovat vain pitäneet sormusta karhulangan varassa
riippumassa ja kas kummaa se on alkanut vinottain osaoittamaan kämmenessä olevan
rakkoa. - Eikö rakon nousemien kämmen pohjaan edellytä ankaraa ja pitkäaikaista ojankaivuuta? – Kyllä täällä soita ja sormuksia riittää, mutta kaivajista on pula.
Kommentit
Lähetä kommentti