Arvostamaltani professori Heikki Patamäeltä oli HS:ssä huomion arvoienkirjoitus. Ei sen takia, että hän viitatessaan Niinistöön piti tätä jossain määrin ymmärtämättömänä Venäjän tarkoitusperissä, vaan Venäjän uudenalaiseen asemoitumiseen takia idän ja lännen välillä. Venäjän romahduksen jälkeen 1990-luvun alussa orastava demokratisoituminen tyssäsi Kremlin ja KGB:n liikemies ryhmän vallan haalimiseen. Kirjassaan Catherine Belton ”Putinin sisäpiirissä” kuvaa värikkäästi, miten omaisuus ja valta uudelleen jaettiin. Tämä seurauksena muutamat oligarkit joutuivat maanpakoon. Beltonin kirja on yksityiskohtia täynnä. Niitä on mahdoton todentaa, joten kirja on luettava epäluulo silmissäin. Mutta joka tapauksessa valta ja rahat jaettiin verhojen takana sulle mulle periaatteella. Jakojäännökseen joutuneet olivat huonoja liikemiehiä. Kuvaava on erään putinilaisen tokaisu. ”Vieläkö sinä siinä seisot, mars mars raha talkoisiin.”
Ehkä suurin nykykäsityksiä vahvistava
havainto on, että maata ei saatu kammetuksi länsimaisen teollisuusvaltion kehitysuralle,
vaan se jatkaa ulkomaan kauppaansa vanhoilla öljy-, kaasu- ja mineraali tuotteita.
Se on sääli maata kohtaan, sillä Venäjällä oli mahdollisuuksia nousta vuosikymmenessä
teollisuusvaltioiden keskikastiin. Nyt tämä tie on tukittu, sillä oligarkki ryhmä
ja Kreml määräävät, mitä tehdään.
Kommentit
Lähetä kommentti