Missä seisoimme silloin, kirjoittaisi Kjell Westö. Suomi oli saavuttanut syksyllä 1941 Petroskoin Äänisen rannalla. Isä toi kenttä pullosta äänisen vetää minun viivästyneisiin kastajaisiini. Topi Kärki istui siellä jossain kannon nokassa säveltämässä suomaisen sävellyskilpailuun valssia, koska katsottiin, että meidän sotilaamme vetelevät jatkuvasti kurtuistaan iänikuista Mantsurian kukkuloilla valssia. Topi voitti komealla ja sykähdyttävällä valssilla Äänisen aallot. Siitä tuli liian hyvä, koska sitä ei saanut Yleisradiossa soittaa 1950-luvullakaan.
Hitler oli keväällä 1940
valloittanut Ranskan tullen tältä retkellään avoautossaan rymistellen Berliinin
katuja käsi ojossa taivaaseen. Hitler
oli levoton koko kesän pyöriskellen kantapäillään, että mitä seuraavaksi. Lontoon ja Britannian pommitukset tietenkin,
mutta ei ne riittäneet mahtimiehelle. Kohteille en ne olivat hirveitä, mutta Hitlerille
aivan riittämättömiä. Hitler oli raivoissaan, kun uusia hyökkäyskohteita hänen
resursseilleen ei ollut. No siitä vaan Belgian ja Tanskan kautta Norjaan.
Kun uusia alueita ei ollut saatavilla
Hitler otti Saksan teollisuus pohatat kokoukseen luvaten järjestää heille valtavat
panssarivaunu, lentokone-, tykki- ja ammustilaukset. Resurssit saatiin.
Koitti 22.6.1941. Hitler petti
sopimuksena Stalinin kanssa hyökäten tuhansilla panssareilla, lentokoneilla ja
miljoonaluokan jalkaväellä pari sataa kilometriä ennen, kuin Stalin ymmärsi
edes, mistä on kyse.
Tässä vaiheessa Suomi vedettiin
muukaan sotaan tai havaittuaan Hitlerin valtavan sotakapasiteetin, maamme lähti
Saksan siivellä ottamaan omansa pois. ja siksi Suomen monituhatpäinen sotaväki
oli tällöin Petroskoissa.
Kysymys siitä, ajautuiko vai lähtikö
Suomi tietoisesti sotaan, oli jatkuva sota historian väittelykohde 1970 ja
1980-luvuilla. Todennäköisesti Saksa näytti silloin niin vahvalta, että sen
kyydissä me suomalaisetkin saisimme takaisin korkojen kanssa talvisodassa
menetetyt alueemme Petsamoa myöten.
Kommentit
Lähetä kommentti