Kun perinnönjako koittaa, se joskus vaatii kykyä, joka on vain jumalilla. Mitätön maljakko kaapin päällä voi muuttua raivoisan taistelu kohteeksi. - Äitivainaa lupasi sen minulle, kun vein häntä kirkkoon. -Se on vale. Voin yhtä hyvin sanoa, että aina jouluisin käyttämämme asiakalusto kuuluu minulle, koska kiillotin aina sen hopea hopeaottimet ennen käyttöä. -Minulle on sama, pitäkää lusikan käppyränne, mutta pöytäliinat otan, koska ne ovat, kuin luotu meidän uuden ja ison huvilamme pitkään pöytään ja kaiken lisäksi niitä voi vaihtaa sen mukaan, millainen luonteinen juhla on ja millaiset vieraat kulloinkin tulevat. - Älä viitsi leuhkia, teillä ei käy minijänne ja hänen rivoja puhuva miehen hulttio. -Tuo on jo liian paksua ja syvältä. Syökää vaikka hesarin päältä. -Silloin ei haittaa, vaikka aina kännissä oleva veljenne oksentaa pöydälle, kuten joulupöydässä aina ennenkin.
On
kummalista kuinka isoista asioista kuten metsistä ja kiinteistöistä päästään melko
helposti sopuun, muttei pikkuasioista. Jos perinnönjako tilaisuudessa
keskustelu tai pikemminkin räyhääminen kiihtyy armottoman riitelyn uralle, silloin
on parasta sulkea suut ja ottaa ulkopuolinen pesänjakaja.
Kommentit
Lähetä kommentti