Eilisessä A-studiossa Sdp:n
Mäkysen kokoomuksen Häkkäsen väliset kehykset paukkuivat. Kumpikin suolsi samaa
asiaa vähän eri järjestyksessä niin, että katselija tunsi olevansa ison massin
äärellä ja riitapukarit tuhoisan empatian tiellä. Massia heiteltiin kehyksen
laitojen yli vuoron perään, kunnes Häkkänen erehtyi viskaamaan sen Etlan pääekonomisti
Vihriälän syliin.
Joka tapauksessa Häkkäsestä
paljastui yksi huomattava kyky, jolle kokoomukselle ei ole juuri nyt käyttöä. Pitää
odottaa seuraavaan puoluekokoukseen. Mäkysen asento oli kuin Inarin järvellä vasta tuuleen
kävelevällä ruotsalaismiehellä, joka uskoi ja tunsi sisustukissaan suomalaisten
kohta hyökkäävän ja vievän heidän kaikki lihapullansa Espoon IKEA:aan.
Vihriälä kyllästyi
Häkkäseen ja Mäkyseen käskien toimittajaa viemään riitapukarit takaisin
puoluetoimistoon. Vihriälän olisi ollut syytä tietää, että riitapukarit oli
vastoin puoluejohtajiensa käskyä karanneet puoluetoimistosta sanoen menevänsä toinen
Porthanian kuppilaan syömään ja toinen Manalaan hämärään naisia tarkkailemaan.
Jos Häkkänen ja Mäkynen
olisivat olleet paikalla kuulemassa kehysten todellista luonnetta, he olisivat
paljon viisaimpia, kuin uskaltaisivat edes kuvitella. Viheriälää sisäisesti nauratti
Häkkäsen tiedot, että kehykset on punotuilla köysillä rajattu aitaus, jossa
puolueen riitapukarit voivat käydä nujakoimassa. Mäkynen oli ollut sen verran
viisaampi, että oli studiosta poistuessaan kysynyt Viheriältää kehysten
materiaalia. Viheriälän oli pitänyt poistua studiosta nauramaan yhdessä lattia manujen
kanssa. Kaikki tämä oli tapahtunut salaman nopeudella, mikä oli demareille
tuntematon käsite ja kokoomukselle liikaa maahanmuuttoon viittaavaa.
Kun Viheriälä pääsi
onnellisesti studiotuoliin, kaikki meni kuin entisellä palokunnalla. Letkut ja
pumppu sekä moottori eivät nyt unohtuneet laitokselle ja vaan veden virta
höyläsi äskeisten miesten p-puheet mataliksi, hajuttomiksi sekä iankaikkiseen
kadotukseen.
Kommentit
Lähetä kommentti