Suomi on ollut jo vähän
aikaa tilassa, jossa maamme asettautuminen sotilaspoliittisesti on jatkuvasti muotoutumassa
vastaamaan sotilasympäristön muutoksen vaateita. Kyse ei ole loikista, vaan mikro
sortteeraamisesta. (Hävittäjä hanke on oma lukunsa.) Itämeren sotilaallista
stabiliteettia tai sen heilahduksia on käytetty hatarana indikaattorina Itämeren
rantamaiden kulloisista sotilaallisista kyvykkyyksistä tai sen puutteista.
Baltian maiden turvana on Nato.
Ruotsalaisille Kaliningradin aseistus ja sen sotilasyksiköt tuottavat
päänvaivaa. Alue aiheuttaa ohjuksineen myös muille pohjoismaille varautumista Kaliningradista
koituvaan uhkaan. Paikka sopii hyvin sekä lyhyen että vähän pidemmänkin ohjuskantaminen
ulottumille. Venäjä piti juuri alueella suuren Zapad 21 sotaharjoituksen. Norja
nato-maana väistämättä lisää Venäjältä tulevaa sotilas uhkaa Ruotsille, vaikka
maalla on sovitut yhteistyökuviot uhkien torjumiselle. Toivottavasti Ruotsi saa
maajoukkonsa kuntoon.
Tunnettua on, että Venäjä on
kasvattanut kyvykkyyttään nopeisiin operaatioihin, kuten Krim valloitus osoitti.
Se on myös hyvin varautunut pääaselajina maajoukot, koska niillä voidaan ylläpitää
pitkäaikaista miehitystä. Kolmannen tason invaasio olisi jo (erärealistinen)
ydinvoimien käyttö.
Suomen pitää pysyä
vastaamaan kaikkiin muihin uhkiin paitsi kaikille osallisille ydinaseiden käytön
tuomiin valtaviin menetyksiin.
Suomen ensimmäisen puolustuslinjan muodostaa asiallisten ja jopa hyvien suhteiden sälyttäminen Venäjään. Siinä ei saa olla liian naiivi, vaan maallamme täytyy olla vähintäänkin saman kaliiberin nopeat joukot kuin Venäjällä. Meidän etulyöntiasemamme on, että me voimme harjoitella uhka-alueilla reali tavoilla nopeiden joukkojen käyttöä. Nopeuden lisäämiseksi maallamme pitää olla useassa paikassa näitä joukkoja nopeusedun saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Nopeiden joukkojen etu on nopeus eikä suunniteltu nopeus.. Tätä ei saa tuhlata pitkiin komentoketjuihin ja keskipitkiin matkoihin. Jos nopean joukon operaatio alue laajenee, siihen pystyttävä vastaamaan tarvittavien apujoukkojen mobilisoinnilla.
Venäjän uhka ei realisoidu
Suomelle, sillä nettohyödyt Venäjälle olisivat negatiiviset. Voittajana Venäjä
joutuisi tilanteeseen, jossa sillä länsirajana olisi Ruotsin ja Norjan muodostama
nato-raja. Ei kannata odottaa Norja-Ruotsin apua. Ei sitä tullut talvisodassakaan.
Apu tulee pelosta joutua itse miehitetyksi. Meillä täytyy olla suunnitelma,
miten varaudumme, jos Venäjän uhka tulee maastoa pitkin pohjoisesta naapuri
maihimme ja sitä kautta myös Suomeen.
Suomen sotilaallinen kyvykkyys
laimeasti sanoitettuna on verraten hyvä. Todennäköisesti Suomella on hyvä
parempi yhteys Natoon, jos tiukka paikka tulee.
Kommentit
Lähetä kommentti