Tunnetusti EU on epävirallisesti ja salaisesti jakautunut etelän verkkaisiin, idän vehkeilijöihin, tasamaan työntäjiin ja pohjoisen tomeriin. Ei tarvitse olla kelloseppä havaitakseen, ettei näille sovi samanlainen projektisuunnittelu ja seuranta.
EU:n kertaluotoisen elpymisvälineen koko on 750 miljardia euroa. Suomen osuus on noin kaksi miljardia euroa. EU:n komission puheenjohtaja Ursula von Leyen käynnillään tervehtimässä päämiesteni Marinia antoi kiitosta Suomen hankeohjelmalle. Se sisältää infran kehittämistä ja kohteita vihreään talousteen siirtymiseksi. Kaikilla EU-mailla on vastaavat hankeohjelmat.
Koska verkkaisilla on sivujuonteena taipumusta vehkeillä, tukirahoja annetaan vain hankeen edistymisen mukaan ja pakollisilla puoli vuosittaisella lisä kontrollikäyneillä. Jos jo EU:n tukipäätöksen yhteydessä annetut kriteerit eivät täyty, verkkaisten on tehtävä projekti EU:n vahvistamaan pisteeseen saakka. Muutoin ei rahoituksen seuraavaa erää tipu.
Vehkeilijät ovat kamreerin kauhuja. Ongelman tuottaa erityisesti se, että nämä saattavat varastaa moneen kertaan saman tavaran ja jopa idean väittänen suuren betonimäärän käytön uppoavan luojan tekemään valtatein alle pohjattomaan suohon. Heidän pääinsinöörinsä oli monen kertaan lasketuttanut lankonsa insinööritoimistolla, että tie pohja on tarkoitukseensa sopiva. Lähdettyään hanke toimistolta kontrolleri oli ajanut sekopäisenä sillan kaiteeseen. Onneksi auto oli jäänyt taka-akselistaan roikkumaan pystyyn jääneeseen tukitoppaan, josta paikallinen miliisi oi tinkimisen jälkeen nostanut 1000 eurolla miehen autosta jaloilleen.
Tasamaan takojat
tehdessään sillan raudoitusta kiertävät sidelankaa teräksisin tukirankaan niin,
että sidekohdasta lanka alkoi punottaa. Aikataulussa pysymiseksi ja langan
kestämiseksi suomalainen työjohtaja oli tilannut varastoon Suomesta 10 tonnia
katiskan nelimillistä tukilankaa. Raudoittajat
olivat aluksi murisseet langan paksuutta ja kintaiden kulumista. Niinpä
työjohtaja oli luvannut raudoittajien perheille rukkasia kymmeneksi vuoden tarpeiksi.
Pohjoisen
tomerilla ruokalassa oli vain vyötäisille ulottuvat pöydät ilman istumia. Tomerat
joivat seisaalta kahvin ja söivät ruoan. Työmiehillä oli erikoisasu, jonka
taskuihin ja lenkkeihin sekä koukkuihin mahtui päivän aikana tarvitut työkalut.
Työaikana ei saanut puhua, kuin työjohtajan luvalla. Näissä puheissa ei ollut luvallista
sortua kerskailemaan vaakatason asioista eikä politiikasta. Kirota sai
sisimmässään, kun ei rukoillut katolisen kirkon raiskaaja pappien puolesta.. Työn
teon tomeruutta osoittaa se, että eräs virolainen kaljupäinen mies oli pitänyt
aina yön ajaksi sitoa köysillä vuoteeseen kiinni estämään miestä menemästä
aamuyöstä töihin. Tomerat tekivät silta kannen raudoitus solmut teräslangasta,
että hätätilassa silta kantoi pelkän raudoituksen varassa raskaan auton raskaine
kuormineen.
Kommentit
Lähetä kommentti