2667. Ylen eilisessä A-studiossa kokoomuksen kellot soivat

Ylen eilisessä A-studiossa kokoomuksen kellot soivat. Tämä siksi, että kokoomuslaiset lapset eivät suostu maksamaan isiensä ja äitiensä valtion kautta ottamiaan lainoja takaisin. ”Tämä velka taakka on kerta kaikkeen liian suuri lastemme maksettavaksi. Muistelen aina pienokaistani kulkiessani Suomen vanhan rahapajan ohi ja nyt suututtaa, kun demarit myivät sen venäläisille oligarkeille”, lopetti Grahn-Laasonen surullisena.

Filatovin kasvoista näkyi, että hän oli tullut istuntoon kepeällä jalalla ja hyvällä mielellä. Lause ”Lapset maksavat vanhempiensa laskut” on huuhaata eikä vakuuta minua, lausui Filatov.  Onneksi Korkman tuli väliin todeten, että valtion lähtökodan muodostaa, että se on aina olemassa. Siis silloinkin, kun isät ja äidit ovat kuolleet, valtio pysyy makumiehenä. On kyseenalaista puhua tässä yhteydessä lapsistamme maksumiehinä. Se on politikointia, kuten G-L:n ilmeet ja puheet osoittavat, ajatteli Korkman.

Valtion velan oton logiikka menee niin, että  jatkuvasti otetaan uutta lainaa, jolla maksetaan entistä pois. Se on samankaltaista, kuin vankilan läpi kulkeva vankivirta: uusia tulee ja vanhoja lähtee. Tässä metaforassa täytyy pitää huolta, että ulos tulevien määrä on tarpeeksi suuri, muutoin vankilan sisällä tulee ahdasta. Silloin on joko rangaistuksia lyhennettävä tai rakennetaan uusia vankiloita. Jälkimmäistä tehdään harvoin. EKP voi olla takuumiehenä setelien lisäpainossa Tosin EKP on osatanut velkakirjoja taseeseensa ja näin ”laillistanut” eurojen painamisensa.

G-H:ta näytti ärsyttävän Korkmanin viisastelu ja positiivinen Saarikko, joka oli ollut eduskunnan viime istunnossa liian hymyileväinen, mistä perisuomalaiset olivat naista huomauttaneet pitäen sitä lammasmaisena käytöksenä.

Studio istunnossa G-L:n leimasi lapsemme velkojemme maksumiehiksi. Tämä ei ottanut pohjalta kaikua, vaan kimposi erityisesti Sixten Korkmanin pintaan. Korkman kertoi kylmäävästi, ettei valtion suurikaan velanotto ei ole suuri riski, jos, pysytään kohtuullisuudessa ja verrokkimaiden alapuolella, kuten nyt pysytään, Tänä edellyttää, että maa pysyy taloudellisesti kuosissaan ja antaa velan antajille signaaleja, että maahan voi luottaa. Korkmanin mielestä kapitalistinen maailma on ajaitunut pysähtyneisyyden tilaan. Tuotanto ei kasva, vaikka rahaa on. Se ei kasva sittenkään vikaa rahaa olisi. Kyse ei stagnaatiosta, siis talouden pysähtymisestä, vaan maailman talouden jumittumista asentoon, josta se ei pääse omin avuin liikkeelle.

Tämä vertautuu tilanteeseen meidän maalaishevosemme juuttumisesta pienen pieneen savi monttuun. Hevosella ei ollut muuta hätää, kuin ettei se pääsyt omin voimin jaloilleen. Jokainen jalka oli savi imussa. Onnistuimme pujottelemaan sekä etujakojen että takajalkojen kohdalta mahan ali köydet, joilla neljä miestä veti hevosen ankarasti rimpuillen vapaaksi. Montussa hevonen oli täysissä elinvoimissaan, muttei tehnyt siinä mitään hyödyllistä. Nyt se teki hyödyllistä omalla maaperällään.

Äidillinen Filotov koitti lohduttaa G-L:ta, että monet ovat oppineet yönkin aikana käsittelemään suuri lukuja ja eihän velkamme ole, kuin ripaus yli EKP:n sääntöjen. VM:n virkamiesylijohtaja oli istunut pitkään ääneti aivan, kuin olisi menettänyt uskonsa elämänsä tarkoitukseen. Hän pohti kuumeisesti vasta-argumentteja Korkmanin puheille. Lopulta hän toipui lausumaan, että kun korko nouse, miten meille nyt käy. Maksammeko jälleen rellestäjä maiden velat. Tässä kohtaa iäkkäämmälle Filatoville heräsi kysymys, onko ylijohtaja ollut opiskeluaikanaan yksi Manalan rellestelijöistä, jota nyt saavat siitä palkkion.

PS Korkman väläytti jonkinlaisen pankki Union perustamista seuraamaan EU-maiden lainojen vakavaraisuutta.

Minulta on ilmestynyt kirja ”Ministeriöissä käsi käden pesee”