Aamun Helsingin Sanomien pääkirjoituksena oli juttu Digi- ja väestötietoviraston digiloikasta. Virasto syntyi maistraattien ja väestörekisteriviraston sekä Itä-Suomen Avin näitä toimintoja ohjaavan ja kehittävän yksikön yhdistämisenä. Uusi viraston toiminut vuoden alusta ja näyttää siltä, että edunvalvonnassa ja perun kirjoittamisessa tarvittavien tietojen saannissa on on liikaa viiveitä. Helsingin Sanomien kirjoitus oli neutraali mitään tahoa syyllistävä.
Medialta tällainen lähestymistapa on hyvä, sillä näin ei syyllistetä henkilökuntaa turhan takia, ellei ole selvästi läpinäkyviä suuria virhearvioita tehty. Viraston täytyy säilyttää kylmävirisyytensa järjestelmien ostamiseessa toimijalta. On selvää, että hankkessta tehdään kilpailutus.
Kun viraston päätökset eivät synny ilman joskus suurenkin datamäärän selailua, luonnollinen ratkaisi on on siirtää virasto digikantaan, jolloin Digi toimiessaan pienentää suurestikin työmäärää. Vältytään aisakirjojen etsinnältä ja raskaalta arkistoinnilta sekä ennen kaikkea asiakas voi saada omalta koneeltaan tulostettua tarvittavan asiakirjan.
Viraston tuotantoprosessien vieminen digiprosesseihin on haastavaa. Usein toistettu näkökulma, ettei manuaalista järjestelmää kanatta viedä digiprosessilla hoidettaviksi, pitää edelleen paikkansa. Haasteet alkavatkin tästä.
Ihanne tapauksessa pitää viedä kaksi olematonta linjaa rinnakkain toinen toiselleen kehittämisimpulsseja antaen. Ensimmäinen on se, miten jäljelle jäävä manuaalinen työ upotetaan sujuvasti rakenteilla olevaan digijärjestelmään, joka on vasta hahmottumassa. Tätä vaikeuttaa se, ettei haluttua digijärjestelmää näy eikä kuulu mailla eikä halmeilla. Se esiintyy vain järjestelmiä tarjoavien puheissa.
Käytännössä joudutaan viraston omana työnä karkeasti suunnittelemaan tulevan järjestelmän perusrunko manuaali- ja digiosineen. Hetken päästä ollaan tilanteessa, jossa tiedetään melko tarkkaan, mitä digiosuudelta edellytetään ja mitkä ja millaisia ovat koko prosessin manuaaliprosessien ja digiprosessien osuudet.
Selvänä pidettävää asiaa ei saa unohtaa. Järjestelmän käyttäjien pitää olla koko ajan sovituilla tavoilla mukaan kehittämisessä kokko kehittämisen keston ajan.
Viimeien vaihe on järjestelmän testaus ensin harjoitteluluoteisesti ja lopulta tosi tilanteessa.
PS Tällainen kehittelytyö ei suju ilman virhearvioita ja harha-askeleita, mutta niiden alut on löydettävä heti ja palattava kantavalle uralle.
Kommentit
Lähetä kommentti