Olin itse puolustamassa mm. terveyspalvelujen yksitystämistä 1990-luvulla johtajana, luennoillani ja oppikirjoissani. Tilanne oli silloin toinen kuin nyt, koska julkisen sektorin palvelutuotantoa pidettiin paikalle jämähtäneenä ja kilpailulta suojatuna.
Tehtiin mm. seuraavat virheet:
*ei osattu nähdä, kuinka suuri hyppäys ulkoistaminen oli ja kuinka paljon osaamista ja työtä kilpailuttaminen vaatii
*luotettiin liikaa yksityisen sekotorin tehokkuuteen ja aliarviotiin kuntien oma osaaminen ja tuotanto
*unohdetiin, kuka valvoo ja miten koko palveluketjun laatua, vaikuttavuutta ja kustannuksia
*yliarviotiin markkinoiden toimivuus. Kansainvälinen ketju saattoi voittaa paikallisen tarjoiskilpailun alihinoitelulla. Oli jopa tapauksia, jossa ARA myönsi avustusta yleishyödylliselle yhtiölle hoivakodin rakentamiseen. Myöhemmin yhtiö osoittauti osaksi hoivakonernia, jota tuotti kyseisessa kodissa palvelut
Nyt kun kokemuksia on karttunut, niin
*kunnilla pitää olla vankka kilpailuttamisasiantuntemus
*millään ”Sote-alueella” tilannetta ei saa päästää sellaiseksi, että hoitoketjun vaikuttavuutta suhteessa kustannuksiin ei seurata ja tehdä siitä tosiseikkohin perustuvia päätöksiä. Yksittäinen terveyskeskus voi olla vaikka kuinka laadukas ja tehokas, mutta se voi olla ketjussa se osa, joka auheuttaa ketjun hoitojen vaikuttavuuden laskun.
*pitääkin olla selkeästi määritelty kuka sote-aluella vastaa hoitoketjujen ysikkökustannuksista ja kuka vaikuttavuudesta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamisen suunnittelu tulee antaa alan ammattilaisten tehtäväksi. Ehdottoman tärkeää on, että ammattilaiset laativat vaihtoehdot, joihin perustuen poliitikot tekevät päätöksensä. Vaihtoehdoton suunnittelu johtaa vaihtoehdottomaan näköalaan.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti