Olin itse puolustamassa mm. terveyspalvelujen yksitystämistä 1990-luvulla johtajana, luennoillani ja oppikirjoissani. Tilanne oli silloin toinen kuin nyt, koska julkisen sektorin palvelutuotantoa pidettiin paikalle jämähtäneenä ja kilpailulta suojatuna.
Tehtiin mm. seuraavat virheet:
*ei osattu nähdä, kuinka suuri hyppäys ulkoistaminen oli ja kuinka paljon osaamista ja työtä kilpailuttaminen vaatii
*luotettiin liikaa yksityisen sekotorin tehokkuuteen ja aliarviotiin kuntien oma osaaminen ja tuotanto
*unohdetiin, kuka valvoo ja miten koko palveluketjun laatua, vaikuttavuutta ja kustannuksia
*yliarviotiin markkinoiden toimivuus. Kansainvälinen ketju saattoi voittaa paikallisen tarjoiskilpailun alihinoitelulla. Oli jopa tapauksia, jossa ARA myönsi avustusta yleishyödylliselle yhtiölle hoivakodin rakentamiseen. Myöhemmin yhtiö osoittauti osaksi hoivakonernia, jota tuotti kyseisessa kodissa palvelut
Nyt kun kokemuksia on karttunut, niin
*kunnilla pitää olla vankka kilpailuttamisasiantuntemus
*millään ”Sote-alueella” tilannetta ei saa päästää sellaiseksi, että hoitoketjun vaikuttavuutta suhteessa kustannuksiin ei seurata ja tehdä siitä tosiseikkohin perustuvia päätöksiä. Yksittäinen terveyskeskus voi olla vaikka kuinka laadukas ja tehokas, mutta se voi olla ketjussa se osa, joka auheuttaa ketjun hoitojen vaikuttavuuden laskun.
*pitääkin olla selkeästi määritelty kuka sote-aluella vastaa hoitoketjujen ysikkökustannuksista ja kuka vaikuttavuudesta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen toteuttamisen suunnittelu tulee antaa alan ammattilaisten tehtäväksi. Ehdottoman tärkeää on, että ammattilaiset laativat vaihtoehdot, joihin perustuen poliitikot tekevät päätöksensä. Vaihtoehdoton suunnittelu johtaa vaihtoehdottomaan näköalaan.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti