Siirry pääsisältöön

318. Suomessa liian pieni avoin sektori

Arvostan Isokallion mielipiteitä ja tapaa esittää asiansa. Tässä on yksi julkista sektoria mollaava Isotalon puheenvuoro http://areena.yle.fi/radio/1953461. Tällaisia sanomisia tarvitaan. Mutta eräät kohdat herättävät epäilyjä. Vastaan niihin Kallen tyylillä. Suomessa on noin 2,6 miljoona työllistä, joista noin 450 tuhatta työskentelee julkisella sektorilla tuottaen yhteiskunalle toimintaedellytyksiä, turvaa ja elinvoimaisuutta. Isokallion murtoluvt ¼ ja ¾ elättäjistä ja elätettävistä ovat tässä yhteydessä omituisia. Alle tuhat virkaa voidaan lakkauttaa välittöömästi tapeettomina ja alle kymmenen tuhatta voidaan 5-6 vuoden aikavälillä rationalisoida avoimen sektorin tehtäviin, jos niitä on. Tämä tuo noin 200 miljoonan euron vuosittaiset nettosäästöt. Jos kuuluisuutta saaneita paperin pyörittäjiä vähennetään enemmään, hakemusajat ja jonot kasvavat, päätökset viipyvät ja korruption uhka lisääntyy. Maamme innovaatiojärjestelmä on saanut ulkomaisia kehuja, koulutusjärjestelmä kiitosta ja yritystukien suuruutta hämmästellään. Siitä huolimatta suuri osa ptk-yrityksistä ei halua kasvaa. Kaivosvarannot ja -laki antavat sijoittajille mahdollisuuksia. Metsiin jää käyttämättöminä vuosittain parin sellutehtaan raaka-aineet. Turve odottaa high-techt:ään. Nokian tarina on surullinen ja Stora-Enson Ameriikan seikkailu karu salaisine selvityksineen finassivalvonnalle. Yksityisen sektorin yritykset hoitavat julkisen sektorin ict:tä ja jälki ei ole kaunista. Isokallion mukaan Suomea ei pelasta lamasta mikään tolkullinen keino. Yhtä pätevillä argumenteilla kuin Isotalo tylyttää julkista sektoria, voidaan väittää, että Suomen avoin sektori on tehoton ja mahdollisuuksiin nähden liian pieni. Eli vientiluoja lisää ja maa velattomaksi. Kyse on viime kädessä yritysjohdon laadun ja yrittäjähenkisyyden parantamisesta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *