Arvostan Isokallion mielipiteitä ja tapaa esittää asiansa. Tässä on yksi julkista sektoria mollaava Isotalon puheenvuoro http://areena.yle.fi/radio/1953461. Tällaisia sanomisia tarvitaan. Mutta eräät kohdat herättävät epäilyjä. Vastaan niihin Kallen tyylillä.
Suomessa on noin 2,6 miljoona työllistä, joista noin 450 tuhatta työskentelee julkisella sektorilla tuottaen yhteiskunalle toimintaedellytyksiä, turvaa ja elinvoimaisuutta. Isokallion murtoluvt ¼ ja ¾ elättäjistä ja elätettävistä ovat tässä yhteydessä omituisia.
Alle tuhat virkaa voidaan lakkauttaa välittöömästi tapeettomina ja alle kymmenen tuhatta voidaan 5-6 vuoden aikavälillä rationalisoida avoimen sektorin tehtäviin, jos niitä on. Tämä tuo noin 200 miljoonan euron vuosittaiset nettosäästöt.
Jos kuuluisuutta saaneita paperin pyörittäjiä vähennetään enemmään, hakemusajat ja jonot kasvavat, päätökset viipyvät ja korruption uhka lisääntyy.
Maamme innovaatiojärjestelmä on saanut ulkomaisia kehuja, koulutusjärjestelmä kiitosta ja yritystukien suuruutta hämmästellään. Siitä huolimatta suuri osa ptk-yrityksistä ei halua kasvaa. Kaivosvarannot ja -laki antavat sijoittajille mahdollisuuksia. Metsiin jää käyttämättöminä vuosittain parin sellutehtaan raaka-aineet. Turve odottaa high-techt:ään. Nokian tarina on surullinen ja Stora-Enson Ameriikan seikkailu karu salaisine selvityksineen finassivalvonnalle. Yksityisen sektorin yritykset hoitavat julkisen sektorin ict:tä ja jälki ei ole kaunista.
Isokallion mukaan Suomea ei pelasta lamasta mikään tolkullinen keino.
Yhtä pätevillä argumenteilla kuin Isotalo tylyttää julkista sektoria, voidaan väittää, että Suomen avoin sektori on tehoton ja mahdollisuuksiin nähden liian pieni. Eli vientiluoja lisää ja maa velattomaksi. Kyse on viime kädessä yritysjohdon laadun ja yrittäjähenkisyyden parantamisesta.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti