Työyksiköissä suurena mysteerinä on luovuuden saamisen esiin tiimissä. Tämä siksi, että jokainen on omalla tietoperustallaan ja resursseillaan luova ainutlaatuisella tavalla, mutta tätä luovuutta ei välttämättä saada liitettyä muiden tiimin jäsenten luovuusmaailmaan.
Kaikenlaisen tiedon hankkiminen omaan päähän reserviin on välttämätöntä, koska joskus, aivan odottamatta, voi tulla hetki, jolloin kauan sitten jostain luettu tai kuultu tieto voi ratkaisevalla tavalla yhdistyä pienestä reiästä pulpahtavaksi ideaksi. Voidaan kysyä, että kuka tässä prosessia on moottorina: yksilö, tiimi, esimies. Miten tämä prosessi organisoidaan? (Mm Leena Palosuo on pohtinut tätä ongelmaa)
Valtaosa luovuudesta on arjen luovuutta, ei isojen innovaatioiden. Johdon suurena haasteena, mutta ennen kaikkea mahdollisuutena, on miten saada kohtaamaan nuorten joustava intelligenttsia ja vanhojen monessa tulessa karaistunut älykkyys.
2.9.2013
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti