Työyksiköissä suurena mysteerinä on luovuuden saamisen esiin tiimissä. Tämä siksi, että jokainen on omalla tietoperustallaan ja resursseillaan luova ainutlaatuisella tavalla, mutta tätä luovuutta ei välttämättä saada liitettyä muiden tiimin jäsenten luovuusmaailmaan.
Kaikenlaisen tiedon hankkiminen omaan päähän reserviin on välttämätöntä, koska joskus, aivan odottamatta, voi tulla hetki, jolloin kauan sitten jostain luettu tai kuultu tieto voi ratkaisevalla tavalla yhdistyä pienestä reiästä pulpahtavaksi ideaksi. Voidaan kysyä, että kuka tässä prosessia on moottorina: yksilö, tiimi, esimies. Miten tämä prosessi organisoidaan? (Mm Leena Palosuo on pohtinut tätä ongelmaa)
Valtaosa luovuudesta on arjen luovuutta, ei isojen innovaatioiden. Johdon suurena haasteena, mutta ennen kaikkea mahdollisuutena, on miten saada kohtaamaan nuorten joustava intelligenttsia ja vanhojen monessa tulessa karaistunut älykkyys.
2.9.2013
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti