Moni on tuskaillut säännöllisin väliajoin eri muodoissa tyrkytettyjen johtamisoppien kanssa ja ihmetellyt, mihin niitä kaikkia oikein tarvitaan. Eivätkö Maslowin tarvehierarkiat enää riitä ja ovatko Druckerin opit loppuun kulutetut? "Minä en lähde enää yhteenkään seminaariin, kaikki on kuultu jo moneen kertaan", on hyvin usein kuultu kommentti kaiken kokeneiden suusta.
Mutta onko sittenkin niin, että uudet opit ja sovellutukset ovat välttämättömyyksiä työntekijöiden ja esimiesten pysymiselle kehityksen kyydissä mukana, jopa sen edellä?
Oppiuskovainen jatkaa vielä: "Kunkin ikäluokan on itse tehtävä oma päänsä myös johtamisopeissa. Tässä savotassa on oltava mukana myös ne aiemmat ikäryhmät, jotka ovat jo päänsä tehneet. Näin luodaan yksi perusta yrityksen esimiesten ja henkilöstön yhteisten sävelten syntymiselle. Johtamisopit sisältävät uudistuvan terminologian, jota ilman työmarkkinakommunikoinnissa ei pärjää. On turha kukkoilla kehitykselle."
Vai onko sittenkin kyse vain suuresta puhalluksesta, josta eivät hyödy kuin oppien myyjät, sillä perustiedoilla, terveellä järjellä ja aikaansa seuraamalla pärjää vallan mainiosti, töissä ja kotona?
Joka tapauksessa jos aina vain tyydyttäisiin vanhaan ja koettuun, tilanne on samankaltainen, kuin pitäisi kuunnella jatkuvasti samoja kappaleita. Tällöin porukat eivät ajan pitkään enää svengaisi itsenä, toistensa eivätkä ympäristön kanssa, vaan eläisivät pelkästään vanhojen biisien urilla ja muistoissa.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti