Tilaaja-tuottaja-malliin näyttää kohdistuvan yhä suuremmassa määrin odotuksia julkisen sektorin tuottavuuden kohottamisessa.
Mallia on käytetty sekä näennäismarkkinoilla, kuten viranomaisorganisaation ja liikelaitoksen sisällä, että vapailla markkinoilla, kuten terveydenhoidossa (jonojen lyhentämiset) ja vanhushuollossa, jne.
Mallin käyttäminen sisäisillä markkinoilla ei tietenkään tuo kuin normaalit toiminnan tehostamisedut, jotka voidaan saavuttaa muillakin toimenpiteillä, kuten sisäisten tuotteiden ja palvelujen määrittämisellä sekä hyvällä kustannuslaskennalla ja seurannalla. Kyse ei siis ole kovin uudesta asiasta.
Sen sijaan kun kyse on vapaille markkinoille menemisestä, tilanne muuttuu radikaalisti. On aivan eri asia, kun Helsingin Energia soveltaa sisäisessä toiminnassaan tilaaja-tuottaja-mallia, kuin Helsinki kilpailuttaa bussiyhtiöitä.
Markkinoilta tilaamisessa onkin monta mutkaa: on mm. tiedettävä kuka tilaa, mitä ja millä pätevyydellä, miten kilpailutetaan ja valvotaan palvelujen laatua, jne. Miten esimerkiksi yksityisen päivähoito- tai dementiakodin toimintaa valvotaan riittävän tehokkaasti?
On myös vakavasti kysyttävä, onko julkinen sektori kypsä täysin vapautumaan käyttötarkoituksiin sidotuista budjettiraameistaan vapailla markkinoilla operoimiseen. Ei ainakaan nykyisellä kuntarakenteella.
Tästä on yhtenä esimerkkinä erään länsirannikon kaupungin sosiaalitoimen dementiapotilaspaikkojen kilpailuttaminen, jossa sekä tilaajaa että ostajaa oli edustamassa sama henkilö, valitun tuottajan vielä saadessa julkista tukea.
Nyt kun kestävyysvajeen aikana vaaditaan julkisen sektorin tehostamista ja supistamista perusteina markkinalähtöinen tilaaja-tuottaja-malli ja yksityistäminen, pitäisi kertoa, mitä niillä tarkoitetaan.
Jos edelleenkin julkinen sektori olisi maksaja, hyödyt ovat vain tuottavuushyötyjä, ja siksi suhteellisen pieniä. Jos kyse on siitä, että nyt veronmaksajille ilmaisia tai verovaroin tuettuja palveluja siirretään markkinoille veronmaksajan itsensä kokonaan maksettaviksi julkinen sektori ainakin supistuu.
Edessä häämöttää täydellinen sekamelska, jos markkinatielle lähdetään nykyisin eväin, sillä edessä on samanaikaisesti tuotteistamisen, hankintatoimen, kilpailuttamisen, laadun- ja kustannusvalvonnan hallinta sekä uuden hallintokulttuurin omaksuminen, jossa julkishallinto tulee ulos nykyisistä budjettiraameistaan ja -säännöistään markkinoille. Kaiken tämän taustalla odottaa vielä sote- ja kuntauudistus.
Julkisen sektorin tilaaja-tuottaja-mallin laaja käyttö vaatii kovan luokan konserniohjausta. Valitettavasti vain ei ole konsernja eikä ohjausta.
1.9.2013
Kokouksen jälkeen Pekka leikkisään sävyyn luovutti työhuoneensa käyttööni sihteerinsä Pirkko Piiraisen nyökätessä vieressään ja sanoi siirtyneensä jo työskentelemään käytävän toiselle puolelle omaan projektityöhönsä. Hallinnon kehittämisen ministerivalionkunnan asiantuntijajäsenyys oli yksi tärkeimmistä tehtävistäni. Sirpa Kekkonen, jolla oli huone samalla käytävällä, toimi valiokunnan sihteerinä. Miettiessäni, mihin ripustan anopilta saamani taulun, Pirkko tuli viereeni kummallisen näköisenä seisten ääneti pitkään tauluani tarkkaillen. Seinässä oli valmis jykevä ruuvi kuin tehty taululleni, joka oli aina kulkenut mukanani vaihtaessani työhuonetta. Pirkko kävi välillä omassa huoneessaan ja tuli uudestaan seuraamaan tauluprojektiani tuijottaen ääneti vankkaa ruuvia kuin hämärän haamua. Jätin tukevakehyksisen taulun nojaamaan seinää vasten ja ryhdyn järjestelemään papereitani. Parin viikon päästä Pirkko varovaisin sanakääntein kertoi jonkin arvokkaan taulun kadonneen huoneestani j...
Kommentit
Lähetä kommentti