Markkinointi antaa ymmärtää, että johdon tietojärjestelmät (business intelligence) ovat tämän päivän yksiä kuumia hittejä.
Periaatteessa tuote onkin lupaava kehittyvän tekniikan ansiosta, mutta sen käyttö aiheuttaa kustannuksia.
Jatkuvan ja suuren kustannuserän aikaan saa se, että yrityksen jokainen tosite pitää kirjata siten, että tositteen tieto on voidaan käsitellä yhdessä muiden tositteiden tieojen kanssa monilla erilaisilla ryhmittelyillä ja monissa eri tietojärjestelmissä.
Tämä vaatii koko organisaation läpikäyvää koulutusta ja protokollaa, miten tositteita kirjataan ja käsitellään riippumatta siitä, syntyvätkö tositteet sähköisesti vai ei, sekä ict-resursseja.
Business intelligencesen todellinen haaste on kuitenkin siinä, miten tämä tekointelligenssi pystyy jatkuvasti mukautumaan johdon straregisen ajattelun ja päätöksenteon vaatimuksiin ja hyödyttämään strategista johtamista. Operatiivisella tasolla se onnistuu helpommin, mutta strategisella tasolla sen pitää jatkuvasti synkronisoitua johdon ajattelluun. Käytännössä mahdoton tehtävä.
Pilvipalvelut tarjovat business intelligenceseille yhden ratkaisun, mutta hajautuneessa ja voittohakuisessa talousjärjestelmässä tämä on hankala toteuttaa. Pääomat ohjataan sinne missä on eniten tuotto-odotuksia ja millä keinoin suurin tuotto edullisimmin saavutetaan.Voitonhaku ei ajattele pilvijärjestelmiä.
Talousjärjestelmän hajaannus ja avoin markkinajäjestelmä eivät ole tietenkään syitä haaveilla paluusta kommunismiin tai yksipuoluejärjestelmään.
Olisi hyvä kuulla esimerkkejä onnistuneesta business intelligenceistä.
Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat pilapiirroksiensa ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa. Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...
Kommentit
Lähetä kommentti