Aluksi Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava, seuraavaksi laaja ja mahtipontinen ja viimeksi laaja ja rampa ja lopuksi aapasuo kaupunkeineen ja kylineen. Vaikkei käytävä Ukrainan sota ole onneksi mitään maailmansotien rinnalla, Venäjän kyvykkyyden sodan käyntiin kuitenkin monet mediassa esiintyneet sotastrategit ovat asettaneet hyvin kyseenaliseksi maan itsensä antamaan kuvaan verrattuna. Mahtailulla ja uhkailulla on hyvin rajalliset vaikutukset nykyaikaisessa informaation maailmassa, joka armotta paljasta bluffit.
Jotta
Venäjän kaltainen laaja maa pystyisi liikekannallepanon jälkeiseen totaaliseen
sotaan, liikekannallepanon pitäisi jo sinällään onnistua. Näyttää siltä, ettei
sekään onnistu. Jos se syystä tai toisesta onnistuisi, monien sotastrategisten
järjestelmien pitäisi kyetä toimimaan erikseen ja integroituna. Toisin sanoen
pitää olla valmiina ja testattuina kyberturvallisuuden toimivat elementit.
Näitä ovat mm sadat satelliitit tuottamassa jatkuvasti ajantasaista informaatiota
neliömetrin tarkkuudella vihollisen asejärjestelmistä, niiden liikkeistä,
tehoista ja kantamista sekä joukko-osastoista ja niiden koostumuksista ja
vahvuuksista. Näihin perustuen pitää olla kykyä suunnata omat iskut vastustaajan
eliminoimiseksi. Näiden lisäksi satelliitti paikantamisen perusteella pitää
pystyä tuottamaan tietoja vihollisen mahdollisista skenaarioista ja omista mahdollisuuksista
vastata niihin. Toisin sanoen sodankäynnistä ja sen koko kuvasta mahdollisuuksineen
ja uhkineen pitää pystyä muodostamaan todellisuutta kuvaavat kyberkuvat
näyttöruuduille ikään, kuin koko sota-alue kaikkine elementteineen tapahtuisi kolmiulotteisesti
johtokeskuksen huoneessa tai talossa. Sivutuotteena tähän kuuluu nähdä vihollisten
aselajien ja sotavoiminen käyttömahdollisuudet ja tähän perustuen suunnitella
jatkuvasti omilla aseilla operaatiota vihollisen toimia vastaan sekä erillisiä vastaiskuja.
Kommentit
Lähetä kommentti