Siirry pääsisältöön

3084. Poliittinen taskulaskin tikittää Venäjän mahtailun mahalaskuksi

Aluksi Neuvostoliitto oli suuri ja mahtava, seuraavaksi laaja ja mahtipontinen ja viimeksi laaja ja rampa ja lopuksi aapasuo kaupunkeineen ja kylineen. Vaikkei käytävä Ukrainan sota ole onneksi mitään maailmansotien rinnalla, Venäjän kyvykkyyden sodan käyntiin kuitenkin monet mediassa esiintyneet sotastrategit ovat asettaneet hyvin kyseenaliseksi maan itsensä antamaan kuvaan verrattuna. Mahtailulla ja uhkailulla on hyvin rajalliset vaikutukset nykyaikaisessa informaation maailmassa, joka armotta paljasta bluffit.

Jotta Venäjän kaltainen laaja maa pystyisi liikekannallepanon jälkeiseen totaaliseen sotaan, liikekannallepanon pitäisi jo sinällään onnistua. Näyttää siltä, ettei sekään onnistu. Jos se syystä tai toisesta onnistuisi, monien sotastrategisten järjestelmien pitäisi kyetä toimimaan erikseen ja integroituna. Toisin sanoen pitää olla valmiina ja testattuina kyberturvallisuuden toimivat elementit. Näitä ovat mm sadat satelliitit tuottamassa jatkuvasti ajantasaista informaatiota neliömetrin tarkkuudella vihollisen asejärjestelmistä, niiden liikkeistä, tehoista ja kantamista sekä joukko-osastoista ja niiden koostumuksista ja vahvuuksista. Näihin perustuen pitää olla kykyä suunnata omat iskut vastustaajan eliminoimiseksi. Näiden lisäksi satelliitti paikantamisen perusteella pitää pystyä tuottamaan tietoja vihollisen mahdollisista skenaarioista ja omista mahdollisuuksista vastata niihin. Toisin sanoen sodankäynnistä ja sen koko kuvasta mahdollisuuksineen ja uhkineen pitää pystyä muodostamaan todellisuutta kuvaavat kyberkuvat näyttöruuduille ikään, kuin koko sota-alue kaikkine elementteineen tapahtuisi kolmiulotteisesti johtokeskuksen huoneessa tai talossa. Sivutuotteena tähän kuuluu nähdä vihollisten aselajien ja sotavoiminen käyttömahdollisuudet ja tähän perustuen suunnitella jatkuvasti omilla aseilla operaatiota vihollisen toimia vastaan sekä erillisiä vastaiskuja.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3803. HS:n pilapiirros eilen ja nyt

Ehkä jotkut ovat havainneet, kuinka HS:n nykyinen pilapiirtäjä Ville Ranta ja hänen edeltäjänsä Kari Suomalainen poikkeavat  pilapiirroksiensa  ilmaisutyyleiltään kuin yö ja päivä. Suomalainen oli viivan mestari Rannan ollessa viivajoukon tulkki. Tällainen asetelma esiintyy myös monessa muussa taiteen lajissa kuten esimerkiksi kirjallisuudessa. Kalle Päätalo oli yksinkertaisen tapahtumien moniselitteisen ja monimutkaisen kuvaamisen lyömätön kingi, kun taas Antti Tuuri niukkasanaisen kirjoittamisen prototyyppi, aivan kuin ihailemani Albert Camus, esimerkiksi Rutto romanissaan. En haluasi asua missään nimessä Rutossa kuvatussa afrikkalaisessa kaupungissa.  Reidar Säreistöniemi oli Lapin värien ponnekas airut norjalaisen Edvard Munchin taulujen tihkuessa Huuto taulussa kammottavan pelottavaa pohjattomuuden tuskaa. Mennään takaisin Ville Rantaan. Hänen vertaamisensa Kari Suomalaiseen ei tee oikeutta Villelle, sillä Kari Suomalaisen aikaan painetulla lehdellä ja tässä tapauk...

4008. Burkakielto avaa mimiikan keinoja

Burkakieltoon myönteisesti suhtautuvat perustelevat useimmiten kantansa eurooppalaisilla arvoilla tai yleisemmällä argumentilla länsimaisuudella. Näiden arvojen mukaan kuitenkin itse kullakin on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, kuhan noudattaa yleisiä eettisiä ehtoja. Vastahakoisesti asiaan suhtautuvat sanovat, että eurooppalaisuuteen kuuluu suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus, mikä koskee niin ikään myös pukeutumista. Toisen ääripään edustajat kuuluttavat, ettei pankkiin voi mennä sukkahousut kasvoilla toisen ääripään julistaessa    burkan käytön kuuluvan heidän uskontoonsa ja arvomaailmaansa.  Näyttää siltä, että asiaan ei ole löydettävissä oikeaa ratkaisua. Vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että mimiikka, kehonkieli kuuluu ihmisen ilmaisu- ja viestintäkeinoihin.   Toki joku voi sanoa, ettei mimiikka kuluu ilmeettömään suomalaisen bussissa istujan keinovalikkoon muuta kuin humalassa.   Silloin kun burkan käyttö on jollekin pakollinen julkisilla p...

3856. Ylen Jälkiviisaat ei meuhkannut, vaan oli Karvalan kynsien alla

Jälkiviisaat yritti olla reteellä ja laaja-alaisella päällä päättäen käsitellä koko Homo Companyin. Nato teemasta keskustellessa Janne Saarikivi nypi harvennutta kaljun alkuaan ja partaansa aivan kuin vertaillen, ovatko karvat kummassakin vielä saman harmaan sävyisä. Olihan ne, minkä teet. Jos Reetta Karvala ei olisi ollut tomera, Saarikivi olisi pitänyt meneillä olevaa aikaa outona monella tapaa. -Vasemmisto hallitus vie maamme Natoon ja joutuu tavalla tai toisella hoitamaan sairaanhoitajien lakon, totesi Saarikivi. Tämä jälkeen aina, kun Saarikivi yritti avata uuden keskustelun aiheen, Karvala torppasi se suoraryhtisenä. -Naton mennään, se on selvä, sanoi Karvala. Saarikivi venytteli pitkiä käsivarsiaan eteen ja taakse osoittaen näin, missä päin ovat imperfekti, preesens ja futuuri. Hän aloitti kuitenkin futuurista. Hän ajatteli näin. -Emme tiedä millaisia riskejä otamme mennessämme sotilasliittoon. -Yhtenä kauniina päivänä pataljoonan verran poikiamme komennetaan Kongoon, töräytti S...

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *