Maassamme on ollut ja on yhä kolme raaka-aine lähdettä, joista vuosikymmeniä vaihtelevilla vakavuusasteilla on kaavailtu maamme tulevaisuuden pelastajaa ja kotimaisen tuotannon arvonnousun ryydittäjää, rohkeimmat jopa maa kontumme pelastajiksi.
Ensimmäinen
on 3,6 miljoonan neliökilometri kilometrin laajuinen ja noin kymmenen miljoonan
kuutio kilometrin massainen sisävesiemme vesivarasto. Kyse on luonnollisesti
vesistöissämme elävistä eri kalalajeista. Nyt niistä pyydetään reilusti alle 10
prosenttia. Pyynti- ja jalostustekniikan kehittyminen mahdollistaisivat määrän kymmenkertaistamisen.
Se olisi melkoinen lisä omavaraisuuteen ja mojova ripaus jokapäiväiseen ruokapöytäämme.
Alan tulevaisuus pikemminkin osoittaa selvästi alas päin kuin yläviistoon menoa
ammattikunnan hiipumisen takia. Nyt kun omavaraisuuteen pyrkiminen on saanut lisäkatetta
kansainvälisten toimitusketjujen haavoittuvaisuuden takia, valtiovallan olisi
syytä edistää järvialtaiden anteja ravintohuolto omavaraisuuden lisäämiseksi.
Toinen iänikuinen
kysymys ja vähän väliä läpimurrossa oleva ala on metsätuotteiden laajentaminen sellusta
ja sahatavarasta pidemmälle ja monipuolisempiin jalostettuihin tuotteisiin.
Tässä pulmassa on vuokymmenien mittaan ollut monen laitoksen ja yrityksen sekä
valtion tuotekehittely-yksiköisen aivot kuumiina. Sanottavaa tulosta ei ole
saatu aikaan. Raaka-ainetta on, mutta pitkälle jalostetut massa tuotteet puuttuvat.
Suomalaisille lohdutukseksi on sanottava, ettei mikään muukaan metsä maa ole
kyennyt uusiin huipputuotteisiin. Vuosikymmen sitten ksylitoli oli päivän sana,
mutta siihen se jäi.
Kolmanneksi matkailuala näyttää olevan ainut vähän suurempi toimiala, jossa on tapahtunut kiinnostavaa tuotekehittelyä. Hiljaisuuden kammioiden lasiseinien takaa turistien katselemat revontulien leikit ja tanssit taivaalla vaikuttavat onnistuneelta ja matkailijoita kiinnostavilta tuotteilta. Ilmeisesti Lapin turisteille tarkoitetut ”eräretket” jaksavat vielä myös kiinnosta turistijoukkoja.
Maatalous on neljäs vankka ja perinteinen lähes koko maata kattava toimiala varmistamassa elintarvikehuoltoamme. Teknologian ansiosta sen työllistävä vaikutus ei ole kovin suuri, mutta kansahuollon turvaajana sen merkitys on sitäkin arvokkaampi.
Viidentenä alaviitteenä on pakko mainita metsiimme mätänevät maukkaat, vitamiineja sisältävät marjat, etenkin maltaita maksava lakka. Alaviitteenä sen takia, että on mahdottomuus saada riittävästi henkilöitä poimimaan niitä.
Kommentit
Lähetä kommentti