Sortoa on tapahtunut eri muodissa läpi maailman historian. Jälkipolvia ei voi syyttä tästä esi-isiensä tekoja. Kuvaavaa on, että vielä 1950-luvulla eurooppalaisten valtioiden kuten Britannian haltuunsa ottamia kaukomaita kutsuttiin alusmaiksi. Alusmaapolitiikka meni niin pitkälle, että Britannia ulkoisti kauppakomppanialle mm Kolumbian haltuunottoonsa nykyisessä Kanadassa. Sekaannusten välttämiseksi sitä myöhemmin alettiin kutsua Brittiläiseksi Kolumbiaksi. Ehkä kaikkein räikein riiston muoto saavutettiin, kun Briania perusti laivakomppanian liikennöimään orjalasteja Lontoo – Afrikan länsi rannikko – Haiti. Noin kolme miljoonaa afrikkalaista rahdattiin raastavaan orjatyöhön puuvilla pelloille rikastuttamaan brittiylimistöä. Kun espanjalaisille ei riittänyt menetyksen uhan alainen Meksikon lahden pohjoisosan alueet, sen hallitsijat antoivat maan laivakomppanioiden kapteeneille luvan ryöstää mikä tahansa vauraana seilaava laiva. Saalina oli yleensä inkoilta varastettua kultaa.
Ei ole ihme, jos näiden maiden yläluokka nykyihmisten silmissä rikastui kuin tyhjästä. Ei muutkaan eurooppalaiset maat olleet pyhimyksiä, vaan osa oli yksinkertaisesti kykenemättömiä merten takaisiin valtauksiin. Alankomaat ja Ranska kyllä kunnostautuvat Kauko-Idän rannikon ja suurten saarien rosvoamisella.
Entiset eurooppalaiset isäntämaat ovat kyllä yrittäneet hyvittää pahoja tekojaan mm entisiin alusmaihinsa kohdistuneilla avokätisillä maahantulo politiikoillaan. Positiivinen tulos näkyy mm näiden maiden monikulttuuri taustaisina edustajina eri urheilulajeissa.
Pohjoismaissa alkuperäiskansojen näkökulmat ikiaikaisiin maa-alueisiinsa on noussut esille mm saamelaiskäräjillä.
Kommentit
Lähetä kommentti